Sopeutumisvalmennus - Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry

Sopeutumisvalmennus

Apua uuden elämäntilanteen kohtaamiseen

FinFami Pirkanmaalla on järjestetty sopeutumisvalmennustoimintaa omaisille yli 20 vuotta, ensin neljässä eri projektissa ja vakituisena toimintana vuodesta 2004 alkaen kohdennettuna toiminta-avustuksena.

Sopeutumisvalmennus liittyy toimintakyvyn, erityisesti sosiaalisen toimintakyvyn, käsitteeseen. Sopeutumisvalmennuksessa pyritään korostamaan henkilön myönteisiä elämänalueita, kykyjä ja mahdollisuuksia. Sen avulla voidaan tukea ihmistä kohtaamaan uusi elämäntilanne ja tehdä siitä paremmin hallittava tiedon ja vertaistuen avulla.

Sopeutumisvalmennus sisältää vertaistukiryhmiä, koulutuksellisia ryhmiä, koulutuksia sekä kurssi- ja lomatoimintaa, jotka löydät Läheisille-valikon alta.

TUKEA PERHEILLE

Kun perheessä on huolta jonkun perheenjäsenen jaksamisesta, vaikuttaa se parisuhteeseen, perheen lapsiin sekä vanhemman omaan rooliin vanhempana, isovanhempana ja puolisona. On hyvä hakea tukea, ennen kuin huoli kasvaa suureksi ja perheen tilanne vaikeutuu.

Vanhemman psyykkisen sairauden vaikutuksia lapsen hyvinvointiin
Vanhemman sairastuessa psyykkisesti, eivät lapset usein saa riittävästi tukea tai tietoa vanhemman sairaudesta ja sen vaikutuksista arkeen. Usein lasta yritetään suojella vaikenemalla vaikeista asioista. Lapselle ei aina kerrota vanhemman olevan psyykkisesti sairas. Vanhemmat saattavat ajatella, ettei lapsi tiedä ja ymmärrä mitä on meneillään. Lapset kuitenkin näkevät ja kokevat tilanteita ja asioita perheessä varsin tarkkanäköisesti ja herkästi; paljon paremmin kuin aikuiset ymmärtävätkään. Tietämättömyys saattaa aiheuttaa lapsessa turhia pelkoja ja hämmennystä.

Lapset ovat yleensä huolissaan sekä sairastuneesta että terveestä vanhemmastaan ja ottavat usein liikaa murheita kantaakseen. Lapset saattavat myös kantaa turhaa syyllisyyttä vanhempansa sairaudesta ja pahasta olosta. Lapset yrittävät parhaansa mukaan piristää vanhempiaan sekä mukauttaa omia mielialojaan vanhempien mielialojen mukaan. Usein lapset yrittävät olla mahdollisimman vähän vaivaksi vanhemmilleen ja saattavat ottaa liikaa vastuuta mm. kotitöistä. Liika murehtiminen sekä vastuunottaminen vanhemman jaksamisesta ja perheen arjen sujumisesta voivat aiheuttaa lapsessa mm. ylihuolehtivuutta sekä eristäytymistä (ikätovereista, yhteisöstä ja perheestä).

Vanhemman sairastaessa lasta suojaa mm. riittävä tiedonsaanti, vapaaseen tunteiden ilmaisuun sekä lapsen kysymyksiin ja keskusteluun rohkaiseminen. Kun lapselle puhutaan vanhemman tilanteesta, ymmärtää lapsi tilanteen paremmin, eikä hänen tarvitse keksiä ja kuvitella syitä ja selityksiä näkemilleen ja kuulemilleen asioille ja tilanteille. Lapsi syyllistää helposti itseään vanhemman sairauteen liittyvistä oireista (kuten vanhemman kiukunpuuskat, raivokohtaukset ja surumielisyys). Lapsi saattaa kuvitella aiheuttaneensa omalla käyttäytymisellään tai olemuksellaan vanhempansa oireet tai jopa koko sairastumisen. Tiedon avulla voidaan oikaista väärinkäsityksiä ja vähentää lapsen kokemaa syyllisyyttä. On tärkeää auttaa lasta ymmärtämään omaa ja perheensä tilannetta. Ymmärrys siitä, että lapsi ei ole aiheuttanut sairastumista eikä hänen tarvitse hoitaa tai parantaa vanhempaansa, helpottaa lasta ja antaa hänelle tilaa ja luvan keskittyä koulunkäyntiin, harrastuksiin ja ystävien kanssa olemiseen. Oleellista on, että lapsi kykenee liittämään käsiteltävät asiat kokemusmaailmaansa. Tähän lapsi tarvitsee aikuisen apua.

Psyykkisesti sairastuneet vanhemmat kokevat usein kykenemättömyyttä ja riittämättömyyttä vanhempina. Mielenterveysongelmiin liittyy yleisesti kokemuksia toivottomuudesta, omanarvontunteen romahtamista sekä voimakkaita itsesyytöksiä, ja nämä ovat omiaan heikentämään niin sairastuneen itseluottamusta yksilönä kuin myös luottamusta omiin vanhemmuustaitoihin. Sairastunut vanhempi tarvitseekin tukea itseluottamukseensa oman vanhemmuutensa suhteen. Tieto ja ymmärrys siitä, miten voi toimia riittävän hyvänä vanhempana psyykkisestä sairastamisesta huolimatta, on tärkeää.

Riittävä vanhemmuus syntyy jatkuvassa vuorovaikutuksessa, pienistä yhteisistä hetkistä ja jaetusta arjesta. Vanhemmuus vaatii johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta, hyväksyntää, lämpöä ja rakkautta. Se on sopivassa suhteessa ilon ja pettymysten tuottamista, asioiden ja tilanteiden selittämistä ja perustelemista, elämän ja arjen opastusta ja ohjeistusta sekä paljon muuta, lapsen iän ja kehitystason mukaan.

Puolisona sairastuneen rinnalla
Kun puoliso sairastuu psyykkisesti, on se kriisi parisuhteelle ja koko perheelle. Puolison mielenterveyden häiriö kuormittaa tervettä puolisoa, sillä usein hänen on otettava vastuu arjen pyörityksestä; kodinhoidosta ja mahdollisesti lasten hoitamisesta. Monesti myös huoli taloudellisesta tilanteesta painaa mieltä. Puolisoa mietityttää läheisen hoito ja paraneminen. Sairastumisen myötä ehkä sukulaiset ja ystäväpiiri ovat etääntyneet. Tunteet ovat pinnassa. Terve puoliso etsii toisesta niitä piirteitä, joita tässä oli ennen sairastumista. Yhteys henkisellä puolella voi olla katkolla, samoin seksuaalisuus. Sairastunut läheinen voi olla aggressiivinen, impulsiivinen tai vetäytyvä. Hän voi olla itsetuhoinen. Normaali kanssakäyminen saattaa vaikeutua.

Kun toinen puolisoista sairastuu psyykkisesti, riski terveen puolison sairastumisesta masennukseen on korkea. Lähes puolet parisuhteessa olevista terveistä puolisoista sairastuu tällöin masennukseen. Tämä on tärkeää huomioida jo varhaisessa vaiheessa.

Sekä sairastunut että terve puoliso tarvitsevat tukea sairauden aikana. Perheen on mahdollista hakea helpotusta arkeen; esimerkiksi apua lasten hoitoon tai siivoukseen. Molemmat joutuvat toipumaan tilanteesta ja etsimään omia selviytymiskeinojaan. On tärkeää, että puolisoilla olisi riittävän avoin keskusteluyhteys keskenään. Parisuhde voi myös vahvistua yhdessä koettujen kriisien myötä.

Vanhempana, kun lapsi tai nuori oireilee psyykkisesti
Kun lapsi tai nuori sairastuu, vanhempi kokee usein toivottomuutta ja kyvyttömyyttä auttaa. Ensisijainen huoli on lapsen hoidosta ja paranemisesta, mutta myöhemmin myös tämän mahdollisuudesta opiskeluun, työntekoon ja itsenäiseen elämään. Vanhempi kokee helposti olevansa huono äiti tai isä – epäonnistunut vanhempana. Hän saattaa kokea syyllisyyttä, häpeää ja surua ja miettii, miksi ei huomannut ajoissa merkkejä lapsen sairastumisesta, miksi ei osannut auttaa.

Tiedon hankkiminen sairaudesta ja kuntoutumisesta auttaa vanhempaa jäsentämään vaikeaa tilannetta. Yhteys hoitavaan tahoon yhteistyössä sairastuneen kanssa helpottaa asioiden selvittelyä. Voimia ja keinoja jaksamiseen voi saada myös vertaistuesta, joka mahdollistaa ajatusten ja kokemusten jakamisen toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Vanhemman on tärkeää tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Hänellä on oikeus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja elää myös omaa elämäänsä. Vanhemman jaksaminen on myös sairastuneen lapsen etu.

Tukea nuorille
Sopetiimi tarjoaa erilaisia suoria tukitoimia nuorille, sekä järjestää koulutusta nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Nuoren oma muistilista

  • Mielenterveysongelmat ovat yleisiä kaikenikäisillä. Noin joka viidennellä suomalaisella on jossakin elämänsä vaiheessa mielenterveysongelmia.
  • Mielenterveysongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet. Jotkut meistä sairastuvat allergioihin, toiset syöpään, jotkut sairastuvat masennukseen. Se, että sairastuu mielenterveysongelmaan, ei tee kenestäkään heikompaa tai huonompaa ihmistä.
  • Sinun tehtäväsi ei ole hoitaa läheisesi sairautta. Sitä varten on aikuisia auttajia. Nuoren tehtävä on elää nuoruuttaan. Sinä voit olla ystäväsi tai perheenjäsenesi tukena, mutta hoitovastuu on aina aikuisilla. Parhaiten autat läheistäsi olemalla oma itsesi ja tekemällä asioita, joita tekisit ilman läheisesi sairauttakin.
  • Kerro luotettavalle aikuiselle, että läheiselläsi on mielenterveysongelmia. On tärkeää, että pystyt puhumaan luotettavan aikuisen kanssa tunteista ja ajatuksista joita läheisen sairaus herättää.
  • Hae itse apua, kysy mieltä painavista asioista, hanki tietoa.
  • Jatka omaa elämääsi mahdollisimman normaalisti: käy koulussa, harrasta ja tapaa ystäviä
  • Muista, että olet kaverillesi edelleen kaveri, et terapeutti.
  • Muista, että sinulla on lupa kaikkiin tunteisiin. Myös vihaan!

Lisätietoja

Tiina Rissa

Vastaava koordinaattori
p. 040 505 0819
tiina.rissa@
finfamipirkanmaa.fi

Juho Soukka

Koordinaattori, tietohallintovastaava
p. 040 547 7619
juho.soukka@
finfamipirkanmaa.fi

Sari Nurminen

Koordinaattori
p. 040 544 3139
sari.nurminen@
finfamipirkanmaa.fi

Pin It on Pinterest