Päättyneet projektit

Etsivä omaistyö -malli luotiin valtakunnalliseksi Hyvä käytäntö -malliksi. Lisäksi laadittiin Etsivä omaistyö -mallin käsikirja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä omaisjärjestöjen käyttöön.

Mallia kehitettiin yhteistyössä pirkanmaalaisten ikääntyvien omaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen ja seurakuntien ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Projektin rahoitti Raha-automaattiyhdistys.

Varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä – projektin tavoitteena oli omaistyön hyvien käytäntöjen kehittäminen osaksi mielenterveys- ja päihdetyötä. Tavoitteena oli myös omaisten osallisuuden lisääntyminen ja ammattilaisten omaistyön merkityksen vahvistaminen mielenterveys- ja päihdepalveluissa.

Omaistyön hyviä käytäntöjä kehitettiin yhteistyössä Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja FinFami Etelä-Pohjanmaa ry:n sekä paikallisten kokemusasiantuntijoiden ja yhteistyötahojen kanssa. Keskeisiä kumppaneita projektissa olivat Tampereen mielenterveys- ja päihdepalvelut, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Pohjanmaa-hanke ja THL. Projektin toiminta-alueita olivat Tampere ja Etelä-Pohjanmaa. Projektin rahoitti Raha-automaattiyhdistys.

Hankkeessa täsmentyivät julkisen ja kolmannen sektorin roolit perheiden tukijoina. Hankkeen kehittämistyön tuloksena Tampereen mielenterveys- ja päihdepalveluissa alettiin toteuttaa omana palveluna omaisneuvontaa ensitiedon tarjoana omaisille. Sen jälkeen omainen ohjataan yhdistyksen tuen piiriin ja vertaistuen äärelle. THL:n toimesta projektissa arvioitiin myös omaisneuvonnan vaikuttavuutta.  Omaisneuvonta on toimiva tukimuoto omaisille. Lyhyellä interventiolla pystytään tarjoamaan omaiselle hänen arkeaan tukevaa tietoa ja tukea. Usein jo yksi käynti riittää. 

Kotiin tukea ikääntyvälle omaiselle eli KOTO – hanke toteutettiin yhdistyksessä vuosina 2008 – 2012 Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Kokonaisuutena hankkeessa pyrittiin edistämään ikääntyvien omaisten hyvinvointia ja arjessa selviytymistä, kun heidän läheisillään on mielenterveyden häiriöitä. Hanke toteutettiin yhteistyössä kolmen erikokoisen kunnan kotipalvelun kanssa (Tampere, Nokia ja Ruovesi). 

Hankkeessa osoitettiin, että omaisten hyvinvoinnin vahvistamiseen löytyi monia keinoja. Näitä ovat esimerkiksi kuntayhteistyö, perheohjaus sekä vertaistuki- ja vapaaehtoistoiminta. Ne oli mahdollista toteuttaa sosioekonomisesti ja palvelurakenteeltaan toisistaan poikkeavissa kunnissa. Tukitoimet oli räätälöitävä kunkin alueen tarpeita vastaaviksi ja alueiden resurssien mukaisesti toteutettaviksi.

Yhdistyksessä toteutettiin Vertaistuki omaisryhmissä -tutkimusprojekti (Vertaistuen merkitykset ja vaikutukset omaisten ryhmissä) vuosina 2006-2010. Tutkimukseen valittiin Tampereen omaisyhdistyksestä neljä vertaisryhmää, joista kaksi oli koulutuksellisia ja kaksi vertaisryhmiä. Tutkimushankkeeseen osallistui Tampereen yliopistosta kaksi tutkijaa, joista toinen osallistui vaikuttavuustutkimuksen tekemiseen. Toinen tutkija oli mukana vertaistukiryhmien vaikuttavuustutkimuksessa ja vuorovaikutustutkimuksessa. Projektin tuloksia esitellään tutkimusprojektin loppuraportissa.

Projektin ensisijaisena tavoitteena oli kehittää ja arvioida uusia erityisesti mielenterveysongelmista kärsivien ikäihmisten omaisille ja läheisille sekä ikääntyville omaisille suunnattuja tukimuotoja.

Toisena tavoitteena oli antaa tietoa ammattilaisille ja päättäjille mielenterveysongelmista kärsivien ikäihmisten ja heidän omaistensa asemasta ja tarpeista niin henkisen hyvinvoinnin kuin sosiaalisen oikeusturvan osalta.

Kolmantena tavoitteena oli vastata siitä erityisosaamisesta, mitä edellytetään ikäihmisten mielialaongelmien tunnistamisessa ja hoitamisessa sekä heidän omaistensa ja läheistensä tukemisessa.

Projektissa tehtiin tiivistä yhteistyötä niin ikäihmisille palveluita tuottavien julkisten kuin yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa sekä muiden vanhustyötä tekevien järjestöjen kanssa. 

Projekti oli pilottiluonteinen Suomessa, omaisyhdistyksissä valtakunnallisesti ensimmäinen ikääntymiseen ja mielenterveysomaisten tilanteeseen keskittyvä projekti. Projektissa kehitettiin mm. omaisen tukemiseen keskittyvä perheohjauksen malli, joka oli integroitavissa osaksi ikääntyvien kotipalvelua. 

Projektin tavoitteena oli kehittää ja arvioida uusia, erityisesti lapsiperheille suunnattuja, tukimuotoja sekä luoda kattava suomalainen tukimalli, jolla voidaan tukea koko perhettä selviytymään vanhemman sairastuessa psyykkisesti. Tukimallin perusajatuksena oli auttaa perheen lapsia tarjoamalla kokonaisvaltaista tukea koko perheelle. Tukea tarjottiin molemmille vanhemmille, sairastuneiden puolisoille, vanhempien parisuhteeseen ja perheen lapsille. Näin ollen lapset saivat suoraa heille tarkoitettua tukea sekä epäsuoraa tukea vanhemmuuden ja vanhempien voimavarojen tukemisen kautta.

Tukimalli koostuu erilaista projektin aikana kehitetyistä tukimuodoista, joista on tuotteistettu eri palvelumalleista koostuva ”työkalupakki”. Sen eri osia voidaan siirtää muidenkin lapsiperheiden kanssa työtä tekevien tahojen toiminnaksi sekä julkiselle sektorille että muihin järjestöihin. Tällaisia työkaluja ovat esimerkiksi lasten ja vanhempien ryhmä -malli, omatoimiloma lapsiperheille -malli, perhekurssi-malli ja puolisoryhmä-malli. 

Totta vai tarua – projekti oli suunnattu lähinnä toisen asteen oppilaitosten henkilökunnalle ja opiskelijoille. Projektin tarkoituksena oli lisätä tietoutta mielenterveydestä sekä mielenterveyden häiriöistä. Mielenterveystietouden lisäämisellä pyrittiin vähentämään myös mielenterveyskuntoutujiin kohdistuneita vääriä asenteita ja ennakkoluuloja

Projektin kohderyhmänä olivat psykoosiin sairastuneet aikuiset ja heidän omaisensa, masennusta sairastavat aikuiset ja heidän omaisensa sekä perheet, joissa lapsella tai nuorella on mielenterveyden häiriö. Projektissa kehitettiin ja toteutettiin sopeutumisvalmennuskursseja edellä mainituille kohderyhmille. Kurssitoimintaan osallistui yli 500 kurssilaista. Muita toimintamuotoja projektissa olivat tuettu lomatoiminta, tukihenkilötoiminta, verkostotyö sekä omaisille suunnattujen oppaiden tuottaminen. Projektissa toteutettiin myös ulkopuolisen tutkijan tekemä evaluaatiotutkimus kurssien vaikuttavuudesta.

Projektin tarkoituksena oli kehittää tukitoimia erityisesti hiljattain sairastuneiden mielenterveyspotilaiden omaisille kriisityön näkökulmasta. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin omaisten tavoittaminen aiempaa varhaisemmassa vaiheessa, jotta perheet saisivat tietoa tarjolla olevista tukitoimista mahdollisimman pian läheisen sairastumisen jälkeen. Tähän tavoitteeseen pyrittiin luomalla omaistoiminnan yhteyshenkilöverkosto vuonna 1996.

Projektin toisena tavoitteena oli kehittää sellainen tukitoimien kokonaisuus, jossa tarjolla olevat tukimuodot vastaavat erilaisten omaisryhmien tarpeisiin läheisen sairastumisen eri vaiheissa. Vaiheet olivat kriisivaihe, selviytymiskeinojen kehittämisen vaihe ja pitkäaikaistumisen vaihe. Tavoitteeseen pyrittiin kokeilemalla ja arvioimalla mahdollisimman monenlaisia tukitoimia projektin kuluessa.

Suurin osa kokeilluista tukimuodoista osoittautui hyvin toimiviksi, osalle taas oli melko vähän tarvetta.

Projektin tukitoimien valikoima projektin päättyessä

kriisivaihe: neuvonta, tukihenkilötoiminta ja ensitieto-oppaat -> kriisin käsittely, tunteiden käsittely, ensitieto sairaudesta 
selviytymiskeinojen kehittämisvaihe: koulutusryhmät, perhekurssit ja opassarja -> tietoa sairaudesta ja tukea arkielämästä selviytymiseen, kokemusten jakaminen 
pitkäaikaistumisen vaihe: voimavarakurssit, virkistystoiminta, tuetut lomat, keskusteluryhmät -> omiasten jaksamisen tukeminen, voimavarojen uusintaminen, vertaistuki