Kuntavaalit 2021

Miksi nostamme kuntavaaleja esiin?

Haluamme tuoda esille, että kuntavaaleissa on ehdolla henkilöitä, joille mielenterveys- ja päihdeasiat ovat tärkeitä. Samalla teemme edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä eli kerromme ehdokkaille viestiä mielenterveys- ja päihdeomaisille tärkeistä asioista.

Äänestämällä kuntavaaleissa voit vaikuttaa kotikuntasi päätöksentekoon.

Lue lisää kuntavaaleista

 

Miten löytää sopiva ehdokas?

Nyt kun ainakin osa vaalitoreista on peruttu ja ehdokkaiden tapaaminen voi olla vaikeaa, niin vaalikoneet auttavat ehdokkaisiin tutustumisessa. Vaalikoneet auttavat haarukoimaan kanssasi samankaltaisesti ajattelevia ehdokkaita, mutta tuloksiin ei kannata luottaa täysin sokeasti. Tutustu aina numeroiden taakse eli mitä ehdokkaat ovat kysymyksiin vastanneet ja miten he ovat perustelleet vastauksensa.

Kannattaa myös tutustua ehdokkaiden omiin sivuihin ja mielipidekirjoituksiin. Useimmille ehdokkaille voi myös lähettää kysymyksiä.

Kannustamme tutustumaan myös puolueiden ajatuksiin ja linjauksiin ehdokkaiden lisäksi. Niiden linjaukset on löydettävissä puolueiden kuntavaaliohjelmista. Kannattaakin etsiä hakukoneella puolueiden kuntakohtaisia sivuja, niin pääset lukemaan juuri oman kuntasi vaaliohjelmia.

Vaalikoneita:

 

Me kysyimme, ehdokkaat vastasivat

Esitimme noin neljällekymmenelle Pirkanmaan alueella olevalle ehdokkaalle (edustajia kaikista pääpuolueista) 3 kysymystä, joiden ratkaiseminen on tärkeää mielenterveys- ja päihdeomaisten sekä järjestömme tekemän työn kannalta. Voit lukea alta kysymykset ja saamiamme ehdokkaiden vastauksia.

Kysymykset olivat seuraavat:

Kysymys 1 – hoitovaje

  • Miten puolueenne aikoo ratkaista hoitovajeeseen liittyvän ongelman?
  • Mitä itse lupaatte tehdä asian ratkaisemiseksi?
  • (Vaikka palvelut siirtyisivätkin soten myötä maakuntaan, puolueenne ja ehkäpä jopa itsekin olette vaikuttamassa asioihin myös sitä kautta.)

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

  • Mitä puolueenne haluaa tehdä mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantamiseksi ja lapsiomaisten tunnistamisen ja tukemisen eteen?
  • Mitä itse lupaat tehdä ylisukupolvisten ongelmien katkaisemisen eteen?

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

  • Millaisena puolueenne näkee järjestöjen roolin esimerkiksi julkisten palveluntuottajien rinnalla ja ennalta ehkäisevässä työssä?
  • Miten järjestöjen toimintaedellytykset turvataan ja millä eri tavoin kunnat voisivat tukea järjestöjen toimintaa?
  • Mitä itse lupaat tehdä järjestötoiminnan hyväksi?

Aila Dündar-Järvinen

Tampere, SDP

Ehdokkaan sivut: www.ailan.info

Yleistä

SDP:llä on toimenpideohjelma lasten ja nuorten mielenterveyden parantamiseksi. Haluan tähän ottaa siitä huomioita, koska siinä on informaatiota puolueemme esityksistä. Toimenpideohjelmasta löytyy myös SDPn ajatuksia esitettyihin kolmeen kysymykseen. Tuen luonnollisesti kaikkia näitä esityksiä:

Mielenterveyden häiriöt ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisin terveysongelma. Noin joka neljäs nuori kärsii jostain mielenterveysongelmasta, ja hoitoon hakeutuu vuosi vuodelta enemmän lapsia ja nuoria. Mielenterveysongelmat koskettavat vähintään välillisesti ja läheisten kautta lähes jokaista suomalaista. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että mielenterveyden ongelmat kasaantuvat etenkin vähävaraisten perheiden lapsille. Yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevilla on myös merkittäviä esteitä mielenterveyspalveluiden saannissa. Kaikista mielenterveyden häiriöistä 75% alkaa ennen 25 ikävuotta. Mielenterveyden häiriöt ovat suurin tekijä nuorten työkyvyttömyyseläkkeisiin. Oikea-aikainen ja tehokas nuorten mielenterveyden hoito ennaltaehkäisee ongelmien pitkittymistä ja tukee yksilön toipumista. Pohja hyvän mielenterveyden rakentamiselle lähtee jo lapsuudesta, ja tämän vuoksi myös varhaiskasvatuksella on suuri rooli ennaltaehkäisevissä toimissa. Mielenterveyden suorat ja välilliset kustannukset ovat noin 6 miljardia euroa vuodessa. Investoinnit mielenterveyden edistämiseen ja hoitoihin ovat vain murto-osa tästä. Ennaltaehkäisevän mielenterveystyön resurssien lisäys maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. SDP on linjannut 16 toimenpidettä lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

EDISTÄMINEN JA ENNALTAEHKÄISY

  1. Varhaiskasvatuksen ja koulujen resursseja täytyy kasvattaa ja ryhmäkokoja pienentää. Riittävät henkilöstöresurssit ja pienet ryhmäkoot varhaiskasvatuksessa ja kouluissa lisäävät sekä lasten että aikuisten psyykkistä ja fyysistä turvallisuutta. Varhaisella puuttumisella voidaan tehokkaimmin estää ongelmien kasvaminen ja kasaantuminen tulevaisuudessa.
  2. Oppilas- ja opiskelijahuoltoon on turvattava riittävät palvelut. Säädetään oppilas- ja opiskelijahuollon mitoitussuositukset kuntia sitoviksi ja annetaan valvoville viranomaisille mahdollisuus puuttua laiminlyönteihin oma-aloitteisesti.
  3. Sairastuneen lapsen huoltajaa täytyy tukea. Kun lapsi tai nuori sairastuu psyykkisesti, koskettaa sairastuminen koko perhettä ja lähipiiriä. Koska monet psyykkiset sairaudet ovat pitkäkestoisia, usein läheinen uupuu itse. Ruotsin mallin mukaisesti alaikäisten lasten huoltajilla tulee olla oikeus sairauslomaan, kun lapsi sairastuu psyykkisesti. Lisäksi mielenterveysomaisen oikeus omaishoidon tukeen tulee varmistaa.
  4. Vanhempien mielenterveystaitoja täytyy vahvistaa. Lapsiperheiden elämään kuuluu usein päällekkäisiä haasteita työelämän ja perheen yhdistämisestä lasten kasvattamiseen, koulujen ja viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vanhempien parisuhteeseen. Tukemalla vanhempia ruuhkavuosien keskellä voidaan ehkäistä ongelmien kasaantuminen ja varmistaa lapsille tasaisempi kasvuympäristö. Lisätään vanhempien mielenterveystaitojen koulutusta neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa.
  5. Jokaiselle nuorelle on taattava ohjattu harrastus. Ohjattu harrastus tukee nuorten itsetuntemuksen kehitystä, auttaa rakentamaan sosiaalisia suhteita ja -taitoja sekä ohjaa asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan niitä. Jokaiselle nuorelle on taattava ohjattu harrastus harrastustakuulla, johon sisältyvät ohjaus ja neuvonta harrastusten löytymiseen, saavutettavat harrastuspaikat ja -välineet sekä eri tasoiset harrastusryhmät, jotka madaltavat kynnystä harrastuksen aloittamiseen. Harrastusmahdollisuuksia on parannettava myös avoimia nuorisotiloja lisäämällä.
  6. Väestön mielenterveystaitoja tulee kehittää. Mielenterveyttä edistetään vahvistamalla edelleen mielenterveystaitojen opetusta ja opettamista kouluissa, opetushenkilökunnan sekä varhaiskasvatuksen piirissä toimivien henkilöiden keskuudessa. Vahvistetaan myös lasten ja nuorten parissa työskentelevien mielenterveystaitoja.
  7. Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn kattavuutta tulee laajentaa. Lasten ja nuorten kokemien ulkonäköpaineiden ja syömishäiriöiden laajuudesta tulee saada valtakunnallista tietoa kouluterveyskyselyn kautta. Aihepiiriä koskevia kysymyksiä tulee lisätä 4-5. luok-kalaisten kyselyyn, 8-9. luokkalaisten kyselyyn, sekä toisen asteen opiskelijoille tehtävään kyselyyn, jotta tilannetta voidaan kartoittaa tarpeeksi laajasti.
  8. Järjestöjen asema mielenterveyden vahvistajina ja ongelmien ennaltaehkäisijöinä on turvattava. Järjestöjen rooli edistävän, ehkäisevän ja korjaavan työn tekijöinä on yhteiskunnassamme merkittävä. Järjestöjen toimintaedellytykset ja rahoituspohja on kuitenkin varmistettava eikä hoitopolkuja voi rakentaa järjestöjen varaan ilman kuntien panostusta.
  9. Vähemmistöjen palveluita on parannettava. Monilla vähemmistöillä (LGBTIQ+ -yhteisö, maahanmuuttajat, vammaiset) on suurempi riski sairastua psyykkisesti. Heillä on myös merkittäviä esteitä saada tarvitsemansa mielenterveyspalvelut hädän hetkellä. Tämän vuoksi erityisryhmille tarkoitettuja palveluita tulee kehittää ja vahvistaa, yhdessä asianomaisten kanssa.
  10. Kiusaamista on ehkäistävä kaikilla koulutusasteilla ja työelämässä. Kiusaaminen on taustalla monien ihmisten mielenterveyden ongelmissa. Kiusaamista on ennalta-ehkäistävä keskittymällä hyvinvoinnin tukemiseen ja hyvän ilmapiirin rakentamiseen yhteisöissä. Samalla voidaan ehkäistä myös häirintää, syrjintää ja vihapuhetta. Kaikkiin kiusaamistapauksiin on suhtauduttava vakavasti. Erityisesti nuorten nettikiusaamiseen on puututtava uusilla menetelmillä ja madaltamalla kynnystä kertoa kiusaamisesta opettajille ja esimiehille myös nimettömästi.

HOIDON SAATAVUUS JA JATKUVUUS

  1. Psykoterapiatakuu. Jokaisessa kunnassa tulee päästä lyhytpsykoterapiaan 28 päivän sisällä tarpeen tunnistamisesta. Nopea ja oikea-aikainen hoito vähentää sairauspoissaoloja ja tukee kuntoutumista. Psykoterapiaa tulee tarjota myös työelämän ulkopuolella oleville, ei vain työelämässä oleville ja opiskelijoille.
  2. Palvelupolut on rakennettava entistä sujuvammiksi. Nuorten mielenterveyden hoito on usein pirstaloitunutta, hidastaen merkittävästi avun saantia. Sujuvat ja integroidut hoitopolut ovat tutkitusti merkittävässä roolissa mielenterveyspalveluissa ja siksi tulevaisuudessa palveluiden pitää olla saatavilla “yhdeltä luukulta”. Päihde- ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa, mistä syystä päihdeongelmaisille on lähtökohtaisesti tarjottava yhdessä mielenterveys- ja päihdepalveluita. Tornion mallin kaltaisia kokonaisvaltaisen ja nopean hoitoon pääsyn malleja on levitettävä muille alueille.
  3. Matalan kynnyksen palveluita täytyy kehittää. Mielenterveyspalveluiden tulee olla saatavilla siellä, missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa. Tämän vuoksi matalan kynnyksen palveluita tulee kehittää mm. perhekeskusten koulu- ja opiskelija terveydenhuollon ja nuorisotoimen yhteyteen. Matalan kynnyksen netti- ja mobiilipohjaisten palveluiden saatavuus on turvattava ja sitä on lisättävä.
  4. Uusia interventioita tulee kehittää Itsemurhavaarassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat usein apua nopealla aikavälillä. Tällaista apua tarjoaa mielenterveysambulanssi tai vastaavanlainen liikkuva yksikkö, jossa esimerkiksi Tukholman mallin mukaan kahdesta psykiatrisesta erikoissairaanhoitajasta ja ensihoitajasta koostuva tiimi voidaan hälyttää suoraan sairastuneen luo.
  5. Hoitojen potilaalle aiheuttamia kustannuksia tulee hillitä. Monella mielenterveyden häiriön kanssa elävällä ei ole varaa käyttää kaikkia kuntoutumista tukevia mielenterveyspalveluita. Selkeitä toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi on osastohoidon tekeminen maksuttomaksi koko Suomessa. Lisäksi on aloitettava selvitys mahdollisuudesta tarjota maksutonta kuntoutuspsykoterapiaa alle 29-vuotiaille nuorille. Lääkehoito on voitava aloittaa välittömästi lääkärin vastaanotolta saatavalla ensimmäisellä lääke-erällä.
  6. Lastensuojelun asiakkaiden oikeus hoitoon on turvattava. Lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla ja nuorilla tulee olla oikeus mielenterveys- ja päihdehoitoon. Pelkillä lastensuojelullisilla toimenpiteillä ei kokonaisvaltainen kuntoutuminen ole mahdollista.

Kysymys 1 – hoitovaje

Suomessa on suuri mielenterveyspalveluiden hoitovaje ja suuriakin alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa. Mielenterveysongelman hoito toteutetaan usein avohoidon palveluina sairastuneen kotona ja usein sairastuneen läheinen vastaa avohuollon toteutumisesta. Sote-uudistuksen toteutuessa on panostettava mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuuteen sekä kavennettava koronavirusepidemian aikana syntynyttä hoito-, kuntoutus- ja palveluvelkaa. Omaisten hoitovastuun lisääntyminen täytyy saada ehkäistyä riittävien ja laadukkaiden mielenterveys- ja päihdepalveluiden avulla. Ratkaisu hoitovajeeseen on määrärahojen ja resurssien lisääminen. Määrärahat tulee olla riittävät, jotta saadaan osaavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa (psykiatreja, muita lääkäreitä ja hoitajia). Tämä on erittäin tärkeää. Myös hoitohenkilökunnan palkkauksen ja työolosuhteiden tulee olla sellaiset, että saadaan rekrytoitua osaavaa henkilökuntaa. Ennaltaehkäiseviin palveluihin tulee satsata voimakkaasti. Näin ehkäistään mielenterveysongelmien pahenemista tai ne saadaan jopa kokonaan ehkäistyä oikea-aikaisella ja varhaisella tuella. Lupaan omilla toimillani ja päätöksilläni valtuustossa edistää määrärahojen lisäämistä ja tätä kautta saada resursseja lisättyä/ohjattua päihde- ja mielenterveyshoitoon sekä hoitovajeen poistoon. Olen tällä hetkellä maakuntavaltuutettu ja jos olen maakunnassa päättämässä sote-uudistuksen jälkeen, teen siellä samoin. Terapiatakuu tulee saada pian. Tampereen kaupungin ja sairaanhoitopiirin tulee kutsua eri toimijat ja järjestöt saman pöydän ääreen luomaan nuorisolain piirissä oleville nuorille (alle 30v.). Tampereen kaupunkiseudulle tulee saada terapiatakuumalli, jotta nuoret saavat apua nopeasti. Tämä tulee heti kirjata vaalien jälkeen uuteen Pormestariohjelmaan. Päihde- ja mielenterveysongelmat sekä mielenterveyskuntoutujien tilanteet ovat minulle hyvin tuttuja. Olin liki 9 vuotta Suomen suurimman mielenterveysyhdistyksen, Taimi ry:n puheenjohtaja. Olin myös Mielenterveyden keskusliiton valtuuston 1. varapuheenjohtaja. Olen myös Pirkanmaan Omaishoitajien (Pioni ry) perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja. Olen tehnyt useita vuosia lukuisia valtuustoaloitteita ja-kyselyitä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa aseman parantamiseksi. Uusin aloitteeni on toukokuussa 2021 jättämäni mielenterveyskuntoutujien työllistymisohjelmasta Tampereelle. Jätin jo toistamiseen aloitteen laaja-alaisesta Päihde- ja mielenterveysneuvoston perustamisesta Tampereelle. Kuulin, että aloite on saanut positiivisen vastaanoton ja on todennäköisesti mahdollista, että aloite menee läpi uuden valtuustokauden alkaessa. Olen tästä erittäin iloinen. Toivon, että neuvostoon saadaan myös omaisten edustus. Tampereen SDP on myös edesauttamassa juuri nyt lisäbudjettia mielenterveyspalveluihin kesäkuun valtuustoon. Lisää aloitteistani voi lukea kotisivuiltani www.ailan.info.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Sairastuneen lapsen/ nuoren huoltajaa täytyy tukea. Kun lapsi tai nuori sairastuu psyykkisesti, koskettaa sairastuminen koko perhettä ja lähipiiriä. Koska monet psyykkiset sairaudet ovat pitkäkestoisia, usein läheinen uupuu myös itse. Ruotsin mallin mukaisesti alaikäisten lasten huoltajilla tulee olla oikeus sairauslomaan, kun lapsi sairastuu psyykkisesti. Lisäksi mielenterveysomaisen oikeus omaishoidon tukeen tulee varmistaa. Psyykkisesti sairastuneen hoidon onnistumisen ja mielenterveysomaisten jaksamisen kannalta on tärkeää, että läheiset saavat riittävästi tietoa sairaudesta ja hoidosta ja tukea itselleen. Omaisten tulee olla mukana kehittämässä mielenterveys- ja päihdepalveluita. Omaisten avun ja tuen tarve tulee tunnistaa ja riittävää tukea tulee tarjota. Tarjolla pitää olla riittävästi tukipalveluita myös omaisille ja läheisille. Myös omaisten jaksaminen ja tuen tarpeet tulee kartoittaa mielenterveysongelmista kärsivien hoidon lisäksi. Psyykkisesti sairastuneen läheiset käyttävät usein huomattavan määrän aikaa sairastuneen hoiva- ja hoitotehtäviin. Moni heistä huolehtii sairastuneesta ilman virallista omaishoitajan statusta. Esimerkiksi Suomessa vain noin 3% omaishoidon tuen saajista on mielenterveysomaisia. Omaishoidon tuki tuo omaisille tunnustusta, helpotusta taloudelliseen ahdinkoon sekä lakisääteisiä vapaapäiviä. Omaisten tulee saada myös omaishoidon tukea. Haluan edistää tätä puolueeni linjausta Tampereella. Lähes joka toinen mielenterveysomaisista on vaarassa masentua itse. Vertaistukitoimintaa ja vertaistukea tulee lisätä. Järjestöjen merkitys, kuten FinFami, tulee huomioida myös päättäjien taholta. Jokaiselle psyykkisesti sairastuneelle pitää taata hoitokontakti, jossa omainen tulee kuulluksi ja koko perhe huomioiduksi. Omaiset tulee huomioida, heitä tulee kuulla ja ottaa heti mukaan alusta alkaen sairastuneen hoitosuunnitelmaa laadittaessa. Lapsiomaiset tulee tunnistaa, tunnustaa ja heitä tulee tukea. Lapsiomaiset kokevat usein yksinäisyyttä, huolta, pelkoa ja häpeää. Avun saamisen ongelmana on usein palveluiden pirstaleisuus. Oikeus laadukkaisiin, helposti saavutettaviin ja perheen jaksamista tukemiin palveluihin tulee turvata. Varhaiskasvatuksen, koulun, neuvolan ja sosiaalitoimen yhteys sekä ennaltaehkäisevät kotiin tuotavat palvelut ovat keskeisessä asemassa. Haluan päättäjänä panostaa näihin palveluihin ja myös tätä kautta auttaa lapsiomaisten tilannetta. Lapsuuden kuormittavat elinolosuhteet ovat merkittävä riskitekijä lasten ja nuorten syrjäytymiskehitykselle. Yhä useampi nuori Suomessa jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Tutkimuksen mukaan erityisesti vanhempien mielenterveyshäiriöt olivat yhteydessä lapsen ja nuoren työkyvyttömyyteen. Sote-uudistuksen yhteydessä tulee huomioida ennaltaehkäisevän työn merkitys ja velvoittaa vastuutaho sen toteutukselle. Päiväkoteihin ja kouluihin tarvitaan lisää varhaisen puuttumisen ja psykososiaalisen tuen resursseja. Perheiden peruspalveluihin tulee panostaa: kunnilla tulee olla tarjolla riittävästi perhetyötä, kotiapua ja muita lapsiperheiden palveluita. Perheiden tulee saada apua yhden luukun periaatteella. Perheiden työelämän ja työajan joustoja tulee kehittää. Yhteiskunnan tulee varmistaa, että lapsi ei joudu kantamaan vastuuta perheen arjesta tai vanhemman sairauden hoidosta. Olen jättänyt toukokuussa 2021 valtuustoaloitteen työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ihmisten aseman parantamiseksi.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöjen asema tärkeinä mielenterveyden vahvistajina ja ongelmien ennaltaehkäisijöinä on turvattava. Järjestöjen rooli edistävän, ehkäisevän ja korjaavan työn tekijöinä on yhteiskunnassamme merkittävä. Järjestöjen toimintaedellytykset ja rahoituspohja on kuitenkin varmistettava eikä hoitopolkuja voi rakentaa järjestöjen varaan ilman kuntien panostusta ja apua. SDP katsoo, että järjestöjen rooli on erittäin tervetullut ja tärkeä julkisten palveluntuottajien rinnalla, täydentämällä ja lisäämällä palvelutarjontaa ja tarjoamalla ennaltaehkäiseviä palveluja. Järjestöjen toimintaedellytykset turvataan tarjoamalla mm. tiloja toimintaan, tekemällä yhteistyötä kaupungin kanssa sekä myöntämällä riittävät toiminta-avustukset / kumppanuusavustukset järjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Kumppanuus, erilaiset asukasraadit sekä neuvostot ovat tärkeitä yhteistyömuotoja. Yhteistyö, esim. Järjestöedustamo on Tampereen kaupungin ja tamperelaisten järjestöjen edustajista koostuva yhteistyöelin. Järjestöedustamon päätehtävä on yhteistyön kautta edistää kuntalaisten hyvinvointia ja arjessa pärjäämistä. Olen järjestöihminen sydämeltäni. Hyvin monessa yhdistyksessä ja järjestössä toimineena ja toimivana, tunnistan ilonaiheet ja huolenaiheet. Olen käyttänyt kokemustani hyväkseni ja edistänyt kolmannen sektorin ja järjestöjen asemaa ja toimintakykyä aloittein sekä viemällä esityksiä ja ehdotuksia niihin päätöksentekopöytiin, joissa vaikutan. Esim. kun sain toiminnanjohtaja Oili Huhtalalta omaisten kyselyn, lähetin sen heti koko valtuustoryhmälle ja otimme kyselystä näkökulmia ja havaintoja Päihdehoitojen kehittäminen- työryhmän työskentelyyn ja raporttiin. Valtuutettu voi tehdä paljon näiden tärkeiden asioiden edistämiseksi.

Anita Huhtala

Lempäälä, Vihreät

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/anitahuhtalalempaala

Kysymys 1 – hoitovaje

Olen viimeiset neljä vuotta puhunut riittävien päihde- ja mielenterveyspalveluiden puolesta ja aion tehdä niin jatkossakin. Perheiden hyvinvointi on koko yhteiskunnan kannalta aivan oleellisen tärkeä asia ja useimmiten päihde- ja mielenterveysongelmat koskettavat perheitä, ne eivät ole vain yksilöiden ongelmia. Sairauspoissaolot ovat merkittävä tekijä kuntataloudessa, tulisi löytää keinoja ja resursseja niiden ehkäisyyn. Työssäni näen, miten vaikeaa nuorten on saada tarvitsemiaan päihde- ja mielenterveyspalveluita ajoissa, tähän on tultava muutos.  Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on oltava saatavilla kaikille, aikuisille, lapsille ja nuorille ja tarvittaessa sitten myös erikoissairaanhoidon palveluita. 

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Vihreät ovat ajaneet terapiatakuuta, joka on kannatettava asia. Muutakin kuitenkin tarvitaan. Oppilashuollon resurssien ja lastensuojelun resurssien on oltava riittäviä, on oltava aikuisia joilla on aikaa huomata lasten tilanne. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa on huomioitava myös asiakkaan/potilaan läheiset nykyistä paremmin, erityisesti lapset. Ylisukupolvisuus on selvästi havaittavissa oleva asia ja iso haaste, johon on pyrittävä puuttumaan. Lapsiperheköyhyyttä on torjuttava paremmin, köyhyys on yksi lasten ja nuorten mielenterveyteen vaikuttava tekijä. Itse lupaan edelleenkin tehdä töitä näiden asioiden eteen niin politiikassa kuin ihan päivittäisessä työssäni.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöjen rooli on tärkeä ja järjestöjen toimintaa tulee tukea. Ilman järjestöjä ei palveluita pystytä tuottamaan riittävästi, niiden toimintaedellytykset on turvattava riittävällä rahoituksella ja hyvällä vuoropuhelulla kuntatoimijoiden kanssa. Lupaan jatkossakin olla mukana kehittämässä tätä yhteistyötä.

Anne Liimola

Tampere, SDP

Ehdokkaan sivut: www.anneliimola.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Mielenterveyspalvelut tulee olla tavoitettavissa ns matalalla kynnyksellä ja lähipalveluna. Koska hoitovajetta on syntynyt niin nyt on panostettava sekä ennaltaehkäisyyn että hoitovajeen kaventamiseen. Puolueella on selkeä tahtotila palvelujen saatavuuden parantamiseksi. Apua on saatava nopeasti ja palvelujen piiriin on päästävä mahdollisimman helposti. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin turvaaminen on ykkösasia ja ketään ei saa jättää. Kaupungin lisätalousarvioon ollaan lisäämässä määrärahaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen vahvasti sitoutunut tähän. Lisätalousarvio on tulossa kesäkuun kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Tavoitteena on parantaa jonossa odottavien pääsyä hoitoon ja tarjota varhaisempaa tukea. Resursseja on tarkoitus lisätä perheneuvolaan ja nuorisovastaanottoon sekä kouluterveydenhuoltoon että opiskelijaterveydenhuoltoon. Myös opiskelijahuollon ja koulupsykologien sekä kuraattorien määrää lisätään. Akuutti tarve on myös tarkistaa nuoriso- ja lastenpsykiatrian palvelutarvetta.

Olen tehnyt kaksi kertaa valtuustoaloitteen, jotta varhaiskasvatukseen saataisiin kuraattori- ja psykologipalveluita. Nämä aloitteet eivä ole edenneet positiivisesti. Esiopetukseen esitetään nyt yhden kuraattorin ja psykologin lisäystä. Olen vahvasti ennaltaehkäisevien palvelujen puolustaja ja jatkossakin olen valmis niin tekemään. Varhaiskasvatus on tehokkainta myös ennalta ehkäisevänä palveluna, mutta vain laadukas varhaiskasvatus. Tämä tarkoittaa, että henkilökunnan on saatava täydennyskoulutusta, ja lapsiryhmien erityistarpeet on huomioitava lapsiryhmän koossa. Varhaiskasvatukseen tarvitaan psykologi- ja kuraattoripalvelut, ja siten, että nämä palvelut ovat helposti saavutettavissa. Varhaiskasvatuksen henkilökunta tapaa lapsen ja vanhemmat päivittäin, joten puheeksiottaminen ja hyvä vuoropuhelu ovat tärkeitä. Tunne – ja vuorovaikutustaitoja opetellaan päivittäin päiväkodeissa ja ovat oleellisia myös perusopetuksessa. Myös esiopetuksessa ja perusopetuksessa on ryhmäkoon oltava oppimista mahdollistavaa. Varhainen tuki ja puuttuminen ovat merkityksellisiä ja se, että rohkeasti asioista keskustellaan ja otetaan puheeksi.

On siis entistä enemmän panostettava laadukkaisiin peruspalveluihin sosiaali- ja terveystoimessa sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa.
Yhteisöllisyys ja toisesta välittäminen on oleellista. Yhteiskunnassa on voimassa liiaksi suorittamisen kulttuuri; mitä jos vähemmän olisi enemmän.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja varhaista tukea ja puuttumista. Päiväkotien ja neuvolan työntekijät ovat tässäkin merkittävässä roolissa, siksi onkin oleellista, että henkilökunta saa koulutusta puheeksi ottamiseen ja ongelmien tunnistamiseen. Henkilökunnalla on oltava osaamista, jotta he osaavat tarvittaessa ohjata muihin palveluihin. Kun perheenjäsen tai ystävä sairastuu niin tukiverkot ovat oleellisia. Omainen tarvitsee myös apua, ja esim. vanhempien päihderiippuvuus tai mielenterveysongelmat vaikuttavat pahimmillaan pitkälti lapseen ja nuoreen. Oleellista on myös se, että kun vanhemmat tai läheiset hakevat apua lapselleen/läheiselleen niin akuuttia hoitoa saa. Ketään ei saa jättää yksin kun hätä on suuri. Kaupungin lisätalousarviossa ja seuraavan vuoden talousarviossa on euroja laitettava ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin palveluihin. Tämän eteen SDP tulee tekemään töitä ja vahvasti itsekin toimin, jotta asiat etenevät parempaan suuntaan. Päiväkodin johtajana, nykyisenä kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä olen puhunut työhyvinvoinnista, jaksamisesta, ennaltaehkäisystä ja myös ongelmista , huolenaiheista ja kehittämisideoista, mitä minulle on kerrottu kuntalaisten toimesta. Jokainen ihminen on arvokas ja inhimillisyys on tärkeintä päätöksenteossa.

Oikea-aikainen tuki on oleellista. Toivon, myös lisää keskustelua mielen asioista, avoimuutta.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Kolmannella sektorilla on suuri ja arvokas merkitys ennaltaehkäisyssä ja monen ihmisen elämän polun kannattelussa. Ohjaus, vertaistuki, kokekemusasiantuntiijuus – näitä saadaan järjestöjen taholta. Virkistystoiminta ja yhdessä tekeminen korostuu myöskin järjestöjen toiminnassa. Moniammatillisuus ja verkostoituminen, yhdessä järjestöt ja kaupunki, saadaan parhaiten asioita eteenpäin. Jos saan jatkokauden kaupunginvaltuustoon olen valmis kuulemaan lisää järjestöjen toiminnasta, ja olemaan yhteistyössä. Itsekin haluan verkostoitua paremmin. Olen ikäni toiminut järjestötyössä, joten järjestöjen ”maailma” on minulle tuttua. Kaupunki voi tukea järjestöjä taloudellisesti, olla kumppani projekteissa tai tarjota tiloja järjestöjen käyttöön. Mielestäni järjestöillä on paljon osaamista annettavaksi vaikkapa kaupungin henkilökunnan kouluttamisessa. Myös mielenterveyskuntoutujien työllistäminen tai harjoittelupaikkojen saaminen kaupungilta on yksi merkittävä yhteistyömuoto ja tätä on syytä entisestään vahvistaa. Asumispalvelujen huomioiminen kaavoituksessa on oleellista.

Yhdessä eteenpäin ja verkostoituen on yksi mottoni ja avoin ja inhimillinen päätöksenteko. Seuraavalla valtuustokaudella on hyvä ottaa tavaksi saada säännöllisesti postia järjestöiltä, järjestää yhteisiä seminaareja ja näin voidaan verkostoitua lisää.

Arto Satonen

Sastamala, Kokoomus

Ehdokkaan sivut: www.satonen.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Hoitovajeen takana on erityisesti pula hoitohenkilökunnasta. Alan koulutusta on edelleen lisättävä ja työehtojen on oltava kilpailukykyiset muihin toimialoihin verrattuna, jotta hoiva-alalta valmistuneet pysyvät nykyistä paremmin alalla. Lisäksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, minkä tulee olla organisoitua, jotta hoitohenkilökunnan osaaminen ja kielitaito on vaadittavalla tasolla. Kun meillä on osaajia riittävästi, niin hoitoon pääsy nopeutuu ja hoitovaje supistuu.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Kokoomus kannattaa terapiatakuuta, joka takaisin nykyistä nopeamman pääsyn palvelujen piiriin ja siten auttaisi monia jo siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat alussa.

Ylisukupolviset ongelmat ovat haastavia. Tärkeää on kuitenkin antaa mahdollisuus jokaiselle lapselle. On välttämätöntä, että kaikki lapset saavat hyvän päivähoidon, laadukkaan opetuksen ja mahdollisuuden ainakin yhteen tavoitteelliseen harrastukseen vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestötoiminnan merkitys on erityisen suuri sotesektorilla, sekä ennaltaehkäisevässä työssä, että vertaistukityön kautta. Järjestöjen kestävä rahoitus on turvattava, vaikka veikkausvoittovarat pienevät ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä hyvinvointialueille. Nämä järjestelmämuutokset eivät saa vaurioittaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, vaan rahoitus tulee turvata valtion ja hyvinvointialueiden budjettien kautta.

Hanna Kairimo

Lempäälä, SDP

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/kairimonhanna/

Kysymys 1 – hoitovaje

Puolue
SDP:n kuntavaaliohjelmassa mainitaan panostaminen ennaltaehkäiseviin sekä matalan kynnyksen palveluihin. Haluamme panostaa myös päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen ja parantaa kuntien hankintaosaamista erityisesti sosiaalipalveluiden osalta siten, että palveluiden hankinnan lähtökohtana ovat asiakkaan yksilölliset tarpeet.

Ehdokas
Itse haluan ajaa eteenpäin etenkin matalan kynnyksen palveluita varsinkin nuorille, mutta myös muillekin. Mielestäni kunnassa pitäisi kyetä tarjoamaan sellaista palvelua, mihin ihminen voi ottaa helposti yhteyttä jo tavallaan ennen kuin edes varsinaista avun tarvetta on syntynyt, eli jo heti siinä vaiheessa kun hänelle tulee sellainen olo, että jollekin tekisi mieli nyt jutella. Palvelun piiriin pitää päästä nopeasti ja joustavasti, ja ilman raskasta byrokratiaa (ei lähetettä esimerkiksi). Paikallisesti toimiva chat voisi olla yksi tällainen, ja oli mielenkiintoista, että nuoret itse toivoisivat nimenomaan omaa paikallista chatia mihin voisi olla yhteydessä tarpeen tullen. Lisäksi ajattelen, että mielenterveys- tai päihdeongelmien kanssa eläville tai niistä kuntoutuville voisi olla tärkeätä saada arjen rinnallakulkijoita tueksi jokapäiväiseen elämään auttamaan ja tukemaan silloin, kun tuntuisi siltä, että tarvitsisi jotakuta hieman auttamaan eteenpäin. Tätä tehtävää voisi tehdä esimerkiksi jonkinlainen omavalmentaja tai joku muu, jolla on ymmärrystä ja osaamista auttaa ja tukea. Yksi keskeisimmistä asioista on, että ihminen ei jää yksin ja että häntä kuunnellaan kun mietitään hänelle sopivia ja tarpeellisia auttamisen keinoja.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Puolue
Nyt tunnustan, että tuohon lapsiomaisen tukemiseen ja tunnistamiseen puolueen näkemystä en löytänyt harmikseni vastausta! Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten tilanteen parantamiseksi puolueen näkemys lienee juurikin se, että näihin palveluihin panostetaan (liian ympäripyöreästi sanottu) ja sosiaalipalvelujen palveluhankintaa parannetaan.

Ehdokas
Pidän tuota lapsiomaisen aseman huomioimista äärimmäisen tärkeänä asiana, ja on hienoa, että olette ottaneet sen tähän kysymykseksi! Siihen vain onkin sitten kovin vaikea vastata… Tai siihen on lähinnä vaikea löytää äkkiseltään vastausta. Tiivis yhteistyö lapsiperhepalveluiden ja sosiaalipalveluiden välillä on hyvin tärkeää, ja varsinkin puheeksiotto epäilyn herätessä on avainasemassa etenkin silloin, jos perheessä on piilossa olevia ongelmia, jotka näkyvät vain oman kodin sisäpuolella. Lisäisin myös koteihin vietävää tukea, tuen määrä pitäisi miettiä joustavasti perheen senhetkisen tarpeen mukaan ja sitä pitäisi voida joustavasti muuttaa. Tämä on myös hyvin laaja kysymys, ja tätä voisi ruotia vaikka mistä eri näkökumista, mutta lähden nyt siitä, että perheessä on jo tunnistettu olemassa oleva mielenterveys- tai päihdeongelma, jolloin koko perhe tarvitsee tiivistä ja saumatonta tukea. Lapselle täytyy turvata turvallinen lapsuus, ja mahdollisimman normaalit olosuhteet, ja hän tarvitsee luotettavia aikuisia ympärilleen. Hän tarvitsee myös tunteen siitä, että perheessä olevan aikuisen ongelma ei johdu hänestä, jolloin lapsi ei joutuisi kantamaan syyllisyyden taakkaa tilanteesta. Syyllisyys, pelko ja turvattomuus ovat sellaisia tunteita, mitkä horjuttavat ihmisen perusturvallisuuden tunnetta ja sitä kautta itsetunnon vahvistumista ja ehjäksi aikuiseksi kasvamista. Ja jos ihminen ei pysty kasvamaan ehjäksi aikuiseksi, on riski, että hän alkaa toistaa samaa toimintamallia minkä on kotona oppinut. Tässä kohtaa puhun päihdeongelmista lähinnä, koska se maailma on minulle tutumpi. Ajattelen, että lapset tarvitsevat ikätason mukaista vertaistukea ja myös tukea omaan kasvuunsa silloin kun kotoa sitä ei välttämättä saa. Hänen täytyy voida purkaa tuntojaan jollekin, ja saada olla jollekin sellainen lapsi, joka voi näyttää pelkoa, pettymystä, surua, iloa ja rakkautta. Lasten tukemiseen kunta ei pysty yksin, vaan haluaisin nähdä siinä mukana asiantuntevat järjestöt, kunnan sosiaalitoimen, neuvolat ja varhaiskasvatuksen sekä koulun. Tässä kohtaa ajattelen, että enempi on parempi – kunhan se kanavoidaan oikein ja järjestelmällisesti. Uskon siihen, että vahva ja tiivis tuki lapsiomaisen arjessa auttaa lasta kasvamaan ehjäksi. Tästä tuli pitkä vastaus, mutta tähän olisi pitänyt lisätä vielä ajatuksia koko perheen tukemisesta myös. Kun yksi perheessä sairastuu, on koko perhe vaarassa sairastua, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä koko perheen huomioimista ja tukemista.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Puolue
Tämä on suora lainaus SDP:n sivulta: ”Järjestöt on otettava mukaan kuntien kehittämiseen nykyistä paremmin, ja kuntien on turvattava järjestöjen toimintaedellytykset muun muassa myöntämällä avustuksia ja tarjoamalla toimitiloja.”

Ehdokas
Itse lupaan edelleen seistä järjestötoiminnan tukemisen takana, ja varmistaa omalla toiminnallani sen, että kunta edesauttaa erilaisia järjestöjä toimimaan. Olen miettinyt, että voisiko kunnan ja järjestöjen yhteistyötä jollain tavalla myös kehittää siten, että yhteistyö olisi vastavuoroista: molemmilla olisi jotain toiselle annettavaa ja toiselta saatavaa. Vuoropuhelu kunnan ja järjestöjen välillä on tärkeää, ja meillä Lempäälässä se on jo hienosti päässytkin alkuun. Sitä pitää edelleen ylläpitää ja jatkaa, ja järjestöjen merkittävän tärkeä työ ihmisten hyvinvoinnin sekä yksinäisyyden ehkäisyn eteen on huomioitava myös jatkossa.

Jouni Ovaska

Tampere, Keskusta

Ehdokkaan sivut: www.ovaskajouni.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Keskusta on määrätietoisesti pitänyt esillä hoitovajeeseen ja hoitojonoihin liittyvää ongelmaa.
Jos hoitojonoja ei pureta, ne lisäävät pidemmällä aikavälillä kustannuksia merkittävästi lisääntyneiden hoitotarpeiden myötä. Ongelman juurisyynä on se, että koronatestaukset sitoo henkilöresursseja, jotka ovat muualta sote-sektorilta pois. Henkilöstöpulaan ei ole olemassa nopeaa ratkaisua, mutta on selvää, että koronan jälkeen hoitojonojen purkaminen on sote-sektorin ensimmäinen akuutti korjaustarve.

Tämä edellyttää kunnille ja sairaanhoitopiireille aidosti riittävää rahoitusta. Paljon julkisuutta saaneet korotetut valtionosuudet ovat myös erinomainen keino hoitojonojen purkamiseen, mikäli kunnan talous sen mahdollistaa.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Omaiset on otettava nykyistä paremmin mukaan hoitoprosessiin, jo hoidon suunnittelusta lähtien. Omaisille on myös tarjottava näiden henkilökohtainen tilanne huomioiden mahdollisuus hoitoon osallistumiseen. On kuitenkin huomioitava potilaiden itsemääräämisoikeus, joka määrittää sen, kuinka paljon omaiset lopulta saavat potilaan tilanteesta tietää.

Tutkimukset osoittavat, että vertaisjärjestöillä on iso merkitys läheisten jaksamisessa. Siksi omaisten aseman parantamisessa järjestöt nousevat isoon asemaan. Järjestöt tarjoavat mahdollisuuden tukeen, mutta myös valmennukseen. Tulevaisuudessa on varmistettava sujuva yhteistyö perustettavien hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen välillä.

Omaisten asemaa voidaan parantaa myös koulutuksen kautta. Sote-ammattilaisten koulutuksessa pitää huomioida nykyistä paremmin se, että potilas tulee aina lähiyhteisöstään hoitoon. Tämä lähiyhteisö tulee ottaa huomioon kokonaisuudessa, sillä hoidolla saavutetaan sitä paremmat tulokset, mitä huolellisemmin tausta on otettu huomioon.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Suomi ei pärjää ilman järjestöjä, niiden merkitys julkisten palveluntuottajien rinnalla ja erityisesti ennaltaehkäisevässä työssä on aivan keskeinen. Aiemmin mainitulla tavalla ne voivat olla keskeisessä asemassa myös omaisten aseman parantamisessa.

Järjestöjen tekemään työhön panostaminen tuottaa myös takaisin esimerkiksi pienempinä sosiaali- ja terveyspalvelumenoina. Meidän on huolehdittava järjestöjen riittävästä rahoituksesta ja selkeistä tulevaisuuden näkymistä.

Lupaan itse taistella järjestöjen toimintaedellytysten ja vakaan rahoituksen puolesta myös tulevaisuudessa.

Kirsi Kaivonen

Tampere, SDP

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/kirsi.kaivonen

Kysymys 1 – hoitovaje

  • SDP:n valtuustoryhmä on koko kuluneen valtuustokauden tehnyt aktiivisesti työtä päihde- ja mielenterveyspalvelujen parantamiseksi Tampereella. Pormestari Lylyn toimesta nimitettiin myös kaksi moniammattilista ja poliittista työryhmää perehtymään tarkemmin kaupungin tilanteeseen. Ensimmäisen työryhmän raportti toimenpidesuosituksineen palautettiin pormestarille kesäkuussa 2018 ja sen seurauksena Tampereelle avattiin mm. Nuorisovastaanotto sekä nuorten matalan kynnyksen päihdepolikinikka Nuppo ja yhteistyötä Selviämisaseman kanssa vahvistettiin esimerkiksi ensihoidon osalta. Tämän valtuustokauden aikana Tampereella avattiin myös mm. syömishäiriöyksikkö ja Huoltsun aukioloaikoja laajennettiin. Myös päihdehoidon resursointia on lisätty, asiakasohjauksen ongelmia korjattu ja katkaisu-, vieroitus- ja laitoshoidon vuorokausimääriä on lisätty. Juuri tällä hetkellä työskentelee vielä pormestarin nimeämä toinen työryhmä, jonka tavoitteena on päihdehoitojen ja -palvelujen kehittäminen. Lisäksi valmisteilla on suunnitelmallinen päihdehoidon tiekartta.
  • Olemme tehneet siis aktiivisesti työtä asioiden parantamiseksi Tampereella ja vastataksemme kasvaviin ongelmiin kaupungissa. Korona-aika toi vielä oman lisänsä jo valmiiksi haastavaan tilanteeseen, joten toimenpiteitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.
  • Olen itse tuonut esille päihde- ja mielenterveyspalveluihin liittyviä ongelmia koko valtuustokauden ajan ja osallistunut mm. molempiin pormestarin nimeämiin työryhmiin. Olen käynyt tutustumassa eri palveluihin kaupungissa ja nostanut vahvasti esille työssäni ensihoitajana kohtaamiani ongelmia ja kehitystarpeita. Olen pitänyt myös ääntä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien omaisten puolesta.
  • Mikäli sote-uudistus nyt tällä kertaa menee maaliin, ennaltaehkäisevän ja terveyttä edistävän työn merkitys tulee kunnissa korostumaan entisestään. Valmistelutyö kaikkineen on kuitenkin jo niin valtava kokonaisuus, että puolueiden aktiivisuus on välttämätöntä.
  • Tampereen SDP:n valtuustoryhmä tulee jatkossakin pysymään aktiivisena päihde- ja mielenterveysasioiden puolesta puhujina ja palveluiden kehittäjinä. Edellytämme myös vahvempaa taloudellista resursointia päihdetyöhön. Ennaltaehkäisyyn mm. nuorisopalveluihin on satsattava entistä vahvemmin.
  • Itselleni henkilökohtaisesti aihe on sydämen asia ja yksi suurimmista syistä miksi lähdin politiikkaan ylipäänsä mukaan.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

  • Tämä huoli on täysin aiheellinen ja senkin eteen ollaan tekemässä parannuksia. SDP:n valtuustoryhmä tekee töitä sen eteen, että mielenterveys- ja päihdeomaiset huomioidaan jatkossa entistä paremmin. Haluamme lisätä myös esimerkiksi vertaistuen mahdollisuuksia.
  • Olen itse nostanut omaisten, läheisten ja perheenjäsenten roolia hyvin vahvasti esille koko kuluneen neljän vuoden ajan ja olen ollut vaatimassa parannuksia myös heidän osaltaan. Olen osallistunut myös erilaisiin tilaisuuksiin, mm. Kondis ry, jossa on kuulunut nimenomaan omaisten hätä ja huoli. Myös ensihoitajana olen kokenut voimattomuutta asian suhteen ja nostanut sitä vahvasti esille päätöksenteossa.
  • Ylisukupolvisten ongelmien katkaisuun pitää lähteä jo ennaltaehkäisevän työn kautta. Perheille ja lapsille pitää saada varhain ja matalalla kynnyksellä apua ja vahvaa tukea, kun perheessä on ongelmia. Palvelujen pitää olla riittäviä, sujuvia ja oikea-aikaisia. Lisäksi näen, että tämä on vahvasti myös yhteiskunnallinen asia, johon liittyy esimerkiksi yhteiskunnan rakenteisiin liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. Asuinalueiden eriytymistä tulee ehkäistä rakentamalla monimuotoisesti ja kehittämällä eri kaupunginosia ja huomioimalla niiden erilaiset tarpeet. Myös varhaiskasvatuksen ja koulun rooli on todella tärkeässä osassa.
  • Vanhempien päihdeongelmiin on puututtava ja lapsen kotiolot selvitettävä ja turvattava. Lasta ja perhettä on tuettava.
  • Lupaan itse päättäjänä jatkaa työtä myös lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Kaupunginosien kehittämistä tulee jatkaa. Koulu- ja opiskelutilat pitää olla kunnossa ja terveitä, ennaltaehkäisevää työtä tulee vahvistaa oppilaitoksiin. Poissaoloihin ja koulukiusaamiseen tulee puuttua. Ilmaisia harrastusmahdollisuuksia tulee lisätä ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus edes yhteen maksuttomaan harrastukseen. Lasten, nuorten ja perheiden palvelut tulee olla kunnossa.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

  • Järjestöillä on hyvin tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. SDP:n valtuustoryhmä näkeekin, että yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa tulee jatkossa vahvistaa ja tiivistää.
  • Yhdistysten ja järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta ja sen vaikutukset tulisi ylipäänsäkin nostaa isommin esille kuntien ja kaupunkien johtamisessa.
  • Kuntien tulisi myös lisästä asukkaidensa tietoisuutta yhdistystoiminnasta ja esimerkiksi erilaisista tapahtumista.
  • Lupaan itse käydä entistä aktiivisempaa vuoropuhelua eri järjestöjen kanssa ja viedä sieltä nousevia asioita, tarpeita ja huolia päätöksentekopöytiin.

Mikko Aaltonen

Tampere, Vasemmisto

Ehdokkaan sivut: www.mikkoaaltonen.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Hoitovajeeseen ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua. Oleellista on kuitenkin turvata riittävät taloudelliset resurssit palveluiden tuottamiseen. Eli vasemmistoliitto haluaa kasvattaa mielenterveyspalveluiden budjettia niin, että palveluiden saatavuus saadaan tarvetta vastaavalle tasolle. Tämän lisäksi alan ammattilaisten työhyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Tämä on myös taloudellinen kysymys, eli henkilökuntaa on oltava riittävästi, jotta työn kuormittavuutta voidaan laskea. Samalla myös johtamiseen ja esimiestyöhön on kiinnitettävä huomiota. Alan palkkatasoa olisi myös syytä nostaa mutta siitä asiasta päättävät pääosin työmarkkinajärjestöt eikä kaupunginvaltuusto. Asiassa ei pidä jättäytyä sen taakse, että palvelut siirtyvät maakuntaan. Meillä on kaupunginvaltuustossa mahdollisuus vaikuttaa siihen millaisina palvelut siirtyvät pois kaupungin vastuulta.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Omaisten huomioiminen palveluissa on ollut sivuroolissa ja tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota. Se onnistuu kirjaamalla asia kaupungin tavoitteeksi. Samalla kuitenkin on varmistettava, että asia huomioidaan palveluiden johtamisessa. Asiasta on myös kerättävä palveluita. Päätöksentekijöiden on myös huomioitava se, että tähän työhön osoitetaan riittävästi resurssia eikä oleta siitä huolehdittavan kaiken jo olemassa olevan ohessa.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Monessa asiassa järjestöjen rooli on Tampereella ratkaiseva. Järjestöt tekevät paljon sellaista ennaltaehkäisevää ja tukevaa työtä, jota kaupungin oma organisaatio ei tee. Järjestöistä löytyy myös tähän työhön asiantuntemusta, jota kaupungilla ei ole olemassa. Voittoa jakamattomat järjestöt toimivat tärkeänä osa palvelutantoa monella alueella. Itse näen tärkeänä, että yritysten ohella meillä on vahvoja paikallisia järjestöjä tuottamassa palveluita. Sote-uudistuksen toteutuessa on huolehdittava järjestöjen taloudellisesta tuesta sekä siitä, että järjestöillä on todelliset mahdollisuudet osallistua kilpailutuksiin palveluiden tuottamisesta. STEA-rahoituksen laskiessa kaupungin tai maakunnan pitää olla valmis varmistamaan järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Nina Lindberg

Tampere, SDP

Ehdokkaan sivut: www.ninalindberg.fi/

Kysymys 1 – hoitovaje

Päihde- ja mielenterveyspalvelujen hoitovaje on vakava ongelma ja vaatii ratkaisuja pikaisesti. Ensikontaktin palveluihin on toteuduttava nopeasti ja palvelujen saavutettavuutta on lisättävä. Lakisääteisten palvelujen myös mielenterveys- ja päihdepuolella on toteuduttava – esimerkiksi hoito- ja kuntoutussuunnitelmat tulisi tehdä jokaiselle asiakkaalle.

SDP:n mielestä Tampereen on toimittava esimerkillisenä työnantajana ja pyrittävä vähentämään sairaslomia ja pitämään kiinni osaajistaan. Henkilöstövajeeseen liittyvät ongelmiin ollaankin haettu ratkaisuja kaupunginhallituksessa kevään aikana.

SDP:n mukaan mielenterveyspalvelujen tulisi jatkossa olla helposti saavutettavia lähipalveluita kaikille tamperelaisille. Myös matalan kynnyksen päihdepalveluita on oltava tarjolla siellä, missä ongelmia ilmenee ja palveluiden piiriin tulisi päästä helposti. Lasten- ja nuorten mielenterveystyön on oltava saavutettavaa matalan kynnyksen työtä. SDP haluaa vahvistaa esim. Nuorisovastaanoton ja Ohjaamon resursseja, jotta nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus paranee. Lisäksi sote-palvelujen yhteistoimintaa tulisi tiivistää myös ennaltaehkäisevissä palveluissa.

Lähipalveluita suunniteltaessa olisi mielestäni tärkeä ottaa huomioon myös järjestöjen toiminta ja kohtaamispaikat. Tärkeää on kuitenkin se, että kolmas sektori ei joudu paikkaamaan lakisääteisten palvelujen puutteita. Tätä kuitenkin tällä hetkellä tapahtuu, koska palvelujärjestelmä ei toimi kuten sen pitäisi.

SPD tukee terapiatakuun toteutumista ja tämä on yksi keino, jolla palvelujen piiriin pääsee nopeasti. Meidän on mielestäni samanaikaisesti pystyttävä ratkaisemaan henkilöstövajeeseen ja ruuhkautuneisiin palveluihin liittyvät akuutit ongelmat sekä ryhtyä panostamaan merkittävästi ennaltaehkäisyyn.

Jokaisella ihmisellä on oikeus saada apua oikea-aikaisesti. Jos emme puutu tilanteeseen nyt, joudumme maksamaan tulevaisuudessa moninkertaisen hinnan. Kun nyt satsaamme mielenterveys- ja päihdepalveluihin, on se sijoitus tulevaisuuteen.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Pirkanmaan Finfamin kyselyssä käy ilmi, että omaisten tilanne on täysin kestämätön. Paine mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivän ihmisen hoidosta kohdistuu omaiselle, kun palvelujärjestelmä ei onnistu hoitamaan tehtäviään. Pahimmillaan omaiset itse kuormittuvat, uupuvat ja heidän työkykynsä madaltuu, mikäli palvelujen ruuhkautumista ei saada helpotettua.

SDP haluaa panostaa lapsiperheiden hyvinvointiin ja tähän kiinteänä osana kuuluu vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelman tunnistaminen ajoissa, jotta perhe saa tukea hyvissä ajoin. Lastensuojelun resursseja on parannettava ja jonot on purettava. Päihdetyön on oltava helposti saavutettavaa ja riittävästi resursoitua. SDP panostaisi myös ylisukupolvisten ongelmien katkaisuun: lapsiperheköyhyyttä on torjuttava ja erilaisia palveluita on tarjottava laajasti eri puolella Tamperetta.

Pirkanmaan Finfami tekee arvokasta työtä mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen näkyväksi tekemiseksi. Omaiset tulisi ottaa huomioon palveluissa ja heidän jaksamiseensa tulisi kiinnittää huomiota. Erityisesti nyt koronavuoden aikana omaiset ovat jääneet todella hankalaan asemaan, kun vähäinenkin apu on jäänyt saamatta. Lapsiomaisten osalta olen erityisen huolissani. Jos emme saa palvelua ajoissa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville aikuisille, miten käy heidän lastensa?

Ehdokkaana sekä mahdollisesti tulevana valtuutettuna olen sitoutunut siihen, että tuon esille omaisen näkökulman. Helpottamalla työntekijöiden kuormitusta palveluissa ja satsaamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin pystymme varmistamaan sen, että myös omaisten tilanne helpottuu ja hekin saavat tarvitsemansa tuen ja avun.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöasiat ovat minulle erittäin tärkeitä. Olen viisi vuotta toiminut järjestöpuolella tehtävissä, joissa olen edistänyt sote- ja hyvinvointialan järjestöjen yhteistyötä ja pyrkinyt yhteisellä vaikuttamistyöllä tekemään järjestöjen työtä näkyväksi.

Tampereella on vahva, ketterä ja vireä kolmas sektori, joka tavoittaa laajasti tamperelaisia. Ihmiset pääsevät järjestöjen toimintaan matalalla kynnyksellä ja nopeasti, ja tarvittaessa myös anonyymisti. Järjestötyön vahvuus on kiinnittyminen ihmisten arkeen: järjestöissä ihmiset eri taustoista saavat tukea, apua ja äänensä kuuluviin. Tampereella tulisi jatkaa nykyistä myönteistä kehitystä, jossa järjestötoimijat ovat kumppaneina ja asiantuntijaroolissa kaupungin ja sen palvelujen kehittämisessä.

SDP haluaa Tampereen ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämiseen mukaan kaikki toimijat. Kaupungin yhteistyötä järjestöjen kanssa on entisestään tiivistettävä ja kehitettävä. SDP on järjestömyönteinen: järjestöavustuksilla ja tarjoamalla edullisia tiloja kaupunki voi tukea kolmannen sektorin toimintaa. Tämä on tärkeä linjaus, koska sote-järjestöjen STEA-avustukset voivat laskea seuraavina vuosina. Kaupungin on siksi toimittava aktiivisesti ja varmistettava osaltaan, että järjestöjen toimintaedellytykset säilyvät myös tulevaisuudessa. Jos STEA-avustusten määrä laskee, sen vaikutukset avun ja tuen tarpeessa olevien ihmisten arkeen tulevat näkymään myös Tampereella.

Ehdokkaana olen pitänyt järjestöjen asiaa esillä. Olen sekä työntekijänä että vapaaehtoisena nähnyt minkälainen vaikutus ja merkitys järjestötoiminnalla on yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Puolustan siksi kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjen toimintaedellytyksiä. Ne ovat itselleni keskeisiä teemoja niin vaaleissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Olli-Poika Parviainen

Tampere, Vihreät

Ehdokkaan sivut: www.ollipoikaparviainen.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Saumattomat palvelupolut on turvattava tulevan sote-hyvinvointialueen ja kunnan välillä: asiakkaan näkökulmasta ei pitäisi olla eroa sillä, mikä taho palvelun järjestää. Hoitohenkilökuntaa tarvitaan lisää ja rekrytointeja on tehtävä määrätietoisesti. Hoitohenkilökunnan hyvät työolot on turvattava, työhyvinvointiin on satsattava nykyistä enemmän. Meidän on taisteltava hoitohenkilökunnan resurssit paremmalle tolalle. Pormestariohjelmaan tarvitaan selkeät linjaukset yhteistyöstä ja tavoitteesta sote-hyvinvointialueen suuntaan.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Tunnistan hoitovajeeseen ja erityisesti mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvät akuutit puutteet myös Tampereella. Tarvitsemme terapiatakuun ja lupauksen nopeasta avunsaannista hädän kohdatessa. Päihde- ja huumekuntoutuksessa ei ole varaa odottaa.

Omaisten jaksamista on tuettava, parhaiten tämä onnistuu järjestöjen kautta. Digitalisaatiota on hyödynnettävä byrokratian tehostamiseksi. Lastensuojelutyö ja lasten palvelut ovat oltava kunnan sosiaalityössä selkeä prioriteetti. Kukaan ei saa pudota. Sosiaalialan ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökuntaa on koulutettava edelleen varhaisen tunnistamisen ja avun piiriin järjestämisen osalta. Poliisin ennalta estävää työtä on vahvistettava myös Tampereella. Ylisukupolvisia ongelmia on ehkäistävä kaikessa kunnan toiminnassa ja kunnan henkilöstöä on koulutettava kohtaamaan moninaistuvia haasteita.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöjen rooli on kriittisen tärkeä ja järjestöjä kannattaa hyödyntää paitsi asiantuntijoina, myös palvelujen täydentävinä tuottajina. Järjestöjen rahoituspohja on turvattava kansallisesti ja paikallisesti. Keskeistä on mm. veikkausvoittovarojen ja kunnan avustusten oikea kohdennus. Jos Veikkausvoittovarojen ja järjestöjen välinen kytkös katkaistaan ja siirretään valtion budjettiin, meidän on varmistettava että valtio budjetoi järjestöille riittävät resurssit. Kuntien pitää varmistaa järjestöjen toiminnan yleiset hyvät puitteet, tukea järjestöjä ja käydä avointa dialogia palvelujen järjestämisestä yhdessä järjestöjen kanssa. Valtuutettuna sitoudun jatkossakin tiiviiseen yhteistyöhön järjestöjen kanssa.

Pauliina Ahtiainen

Pirkkala, Vihreät

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/Vihreavaltuustoon

Kysymys 1 – hoitovaje

Olen Satu Mäkelän ja Aila Dundar-Järvisen kanssa samoilla linjoilla mielenterveystyön tulevaisuudesta monessakin mielessä. Itse nostaisin vielä esiin, että varhaiskasvatuksen ja koulujen resursseja täytyy kasvattaa ja ryhmäkokoja pienentää. Hoitojonot pois varsinkin lasten ja nuorten psykiatriasta.

Itse korostaisin myös että, psykiatreille, psykiatrisille sairaanhoitajille ja muille ammattilaisille täytyy luvata ja myös käytännössä toteen näyttää, että ei tarvitse tehdä yhteiskunnallisesti arvokasta työtään aivan liian pienillä henkilöstöresursseilla ja huonolla työnohjauksella. Tällä hetkellä mielenterveystyössä vallitsee kaaos. On vallinnut jo usean vuosikymmenen ajan ja resursseja on enemmänkin vähennetty kuin lisätty. Siihen täytyy tulla muutos. Minusta mielenterveystyö on niin arvokasta, että sen laadun parantamiseksi on syytä nostaa veroäyriä.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Itse lapsena ja nuorena en saanut asianmukaista apua vaikka sitä hain. Olin seitsemäntoistavuotias ensimmäisen kerran keskusteluapua hakiessani. Pääsin pois koulusta missä minua oli kiusattu rankasti kun hakeuduin koulun ohella työhön. En saanut aikaiseksi haluamaani koulumenestystä ja hain siksi apua.

Yhdeksänkymmentäluvulla hain uudelleen apua. Resurssien puutteen lisäksi tuntui siltä ettei kohtaamillani auttajilla ollut hajuakaan siitä mitä olivat tekemässä. En saanut vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Jäin psyykkisesti omin voimin selviytymään. Lopulta hädässä päädyin Kelan tukemaan psykoterapiaan, joka oli myös huonoa. Erityisen pahalta tuntuivat isot taloudelliset omavastuut, jotka odottivat Kelan hyväksymässä terapiassa ja joustamaton terapeutin vaihtojärjestelmä.
Terapeuttia etsiville pitäisi saada Kelalta enemmän taloudellista tukea ja tietoa mitä erilaiset terapiat pitävät sisällään. Itse en saanut mitään tietoa mitä pahasti epäonnistunut terapeutteni ajoi takaa huonolla käytöksellään. Se ei mitenkään ollut kohtuullista minulle. Meidän, jotka joskus uskoimme terapeuttien apuun pitäisi saada tietää miten terapeutit kuvittelevat usein omituisella käytöksellään meitä edes vähän auttavan.

Olisin tarvinnut apua siihenkin, että olisin tajunnut enemmän lomaillut ja ottanut vapaata. Terapeuttini ei koskaan kysynyt esimerkiksi olenko stressaantunut, onko minulla huolia? Saanko nukuttua? Onko minulla ketään johon voisin vapaa ajallani tukeutua? Mitkä ovat suurimmat ilon aiheeni? Mitkä suurimmat huolenaiheet? Hän ei koskaan antanut minulle kotiin tehtäviä tehtäväksi. Hän ei juurikaan kysynyt ihmissuhteistani. Eikä hän juurikaan osallistunut keskusteluun, vaan kertoi, että minun on pakko puhua, kun tulin hiljaisena hänen luokseen yrittäen varmistaa, että hän oli saanut tarpeeksi puhua. Että hän siis oli saanut varmasti suun vuoron minulta. Mutta tosiaan hänellä ei ollut mitään muuta sanottavaa minulle kuin että täällä sinun on pakko puhua.

Mielestäni siis terapia voi Kelan terapianakin olla olemattoman laatuista. Sellaista, ettei siihen saa mitään otetta. Oma vaikeaa tarinaani haluan kertoa, siksi että haluan antaa samaa kokeneille vertaistukea ja vaatia parempaa laatua tarjolla oleviin terapioihin. Sen lisäksi, että niitä on määrällisesti lisättävä. Olin lapsiomainen joka ponnisti osin huonoista lähtökohdista tavalliseen elämään ilman tukea. Päinvastoin terapioista jäi se maku, että olen jotenkin niin väärässä, etten kelpaa tekijäksi edes omaan terapiaani. Tuon ”totuuden” oppimisen jälkeen olin hyvin altis hyväksikäytöille.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöt tekevät ensiarvoisen hyvää työtä erittäin hyvällä asenteella. Rahoitustapa on vain aivan väärä. Olen lapsiomainen joka itsekkin sairastui nimenomaan Veikkauksen pelien takia. Toisella puolen sukuni on upottanut omaisuudet Veikkauksen peleihin. Itse en niitä koskaan ole pelannut. Sairastuin stressiin kun yritin paikkailla edellisen sukupolven kaoottista taloudenpitoa.

Mutta järjestöt tekevät todella tärkeää ja ansiokasta työtä. Mielestäni sitä pitää vahvasti tukea vastaisuudessakin. Osallistun itsekin Finfamin toimintaan. Viime syksynä oli Pirkkalan kirjastolla ideoimani vanhuuden mielenterveyttä käsittelevä Pirkan opiston, Finfamin ja Työikäisten hyvinvointifoorumin luento. Ehdokkuuteni kunnallisvaaleissa on nimenomaan ehdokkuus riittävän ja laadukkaan mielenterveystyön puolesta. Se on minulle kaikki kaikessa!

Raija Moilainen

Tampere, Keskusta

Ehdokkaan sivut: www.raijamoilanen.fi

 

  • Olen ollut vaikuttamassa tämän vaalikauden Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja edellisellä kaudella vanhusneuvostossa. Molemmissa olen tuonut vahvasti esille päihde- ja mielenterveysasiat ja niiden korjaamisen.
  • Olen nyt myös pormestarin nimeämässä työryhmässä, joka jättää raporttinsa vaalien jälkeen.
  • Pirkanmaan soten ohjausryhmän jäsenenä minulla on ollut jo pari vuotta mahdollisuus tuoda esille tätä asiaa esille koko Pirkanmaan alueella.
  • Lupaan tehdä parhaani asioiden korjaamiseksi. Asia on tosi iso ja vaatii yhteistyötä kaikkien puolueiden välillä niin julkisen, yksityisen ja järjestöjen palvelujen tuottamisessa. Sotela on tukenut järjestöjä rahallisesti ja pidän sitä tärkeänä jatkossakin.
  • Minulla on taitoa tehdä ja rohkeutta päättää.

Satu Kosola

Lempäälä, Vasemmisto

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/kosolasatu

Kysymys 1 – hoitovaje

Puolue
Matalan kynnyksen, helposti saatavia palveluita, kuten koulujen terveydenhoitajia, kuraattoreja tulee lisätä.

Vasemmistoliitto kannattaa terapiatakuuta. Kuntien pitää yhdessä valtion kanssa panna toimeen terapiatakuu, mikä takaa ihmisille pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon viimeistään kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.

Ehdokas
Lupaan edistää matalan kynnyksen palveluiden määrää ja saatavuutta omassa kunnassani. Tällä hetkellä tarpeen toteajia on paljon, mutta kopin ottajia todella vähän. Usein (silloin, kun ongelmat ovat vielä pieniä) riittää, että joku kuuntelee nuorta. Tämän olen saanut kuulla ihan työnikin kautta Ohjaamon nuorilta.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Puolue
Päihteiden käyttäjiin ja päihdepalveluihin hakeutumiseen liittyvää stigmaa on aktiivisesti vähennettävä muun muassa kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Kuntiin on laadittava päihdesuunnitelma. Palveluihin täytyy päästä yksinkertaisesti ja esteettömästi. Lasten oikeudet on huomioitava päihdepalveluja suunniteltaessa ja perhepalveluihin sekä lastensuojeluun panostettava.

Ehdokas
Peruspalveluiden kuten neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen tulee olla henkilökunnaltaan riittävästi resursoituja. Lapsia ja nuoria kohtaavien työntekijöiden koulutusta puheeksi ottamiseen on lisättävä. Tällaista koulutusta kunnat voisivat vaikka ostaa FinFamin kaltaiselta järjestöltä. Sillä avoin puhe, lapsen ja nuoren kuunteleminen ja tilanteen havaitseminen, edesauttavat asiaan tarttumista ja saattavat estää tilanteen pahenemisen.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nykyisen hallituksen sote-uudistuksessa järjestöillä on keskeinen rooli julkisten palvelujen rinnalla.

Kunnat voivat tehdä sopimuksia palveluiden tuottamisesta järjestöjen kanssa. Näin jo tapahtuukin ainakin Tampereella missä olen itse töissä. Kunnalla on työllisyyden kuntakokeilun ja nuorisotakuuavustushankkeiden myötä paljon yhteistyötä ja sopimuksia järjestöjen kanssa. Kunnat (oikeastaan kuntien työntekijät) voivat lisäksi auttaa järjestöjä hankehakemusten teossa sekä toimimalla kumppanina heidän hankkeissaan. Oma työpaikkani Ohjaamo jo näin toimiikin.

Suurimman hyödyn taidan pystyä tekemään työpaikallani (Tampereella) toki aivan rivityöntekijänä. Uskon, että kun sote-valmistelu tulevalla valtuustokaudella etenee, niin myös Lempäälässä pohditaan eri järjestöjen roolia kunnan palvelujen rinnalla.

 

Satu Mäkelä

Pirkkala, Vihreät

Ehdokkaan sivut: www.satumakela.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Omassa työssäni näen, kuinka lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi koko ajan. Perheet ovat suurissa vaikeuksissa, kun auttavaa tahoa on vaikeaa löytää. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tarvitaan kuntaan ja varhaista puuttumista sekä tukea ja apua koko perheelle. Kunnissa pitää kehittää riskiperheiden tukemista ja pyrkiä havaitsemaan avun tarve ajoissa. Kouluihin tarvitaan matalan kynnyksen palveluita ja koulukiusaamiseen pitää pyrkiä puuttumaan tehokkaammin. Suurin osa nyt sairastuvista nuorista on kokenut kiusaamista. Nykyisiin terveyskeskuksiin sekä mahdollisesti tuleviin hyvinvointikeskuksiin tarvitaan ammattilaisia ja nykyisten ammattilaisten osaamisen vahvistamista. Mielenterveyden ongelmiin tulee saada apua nopeammin ja helpommin kuin nyt ja hoitoketjut pitää saada saumattomiksi. Psykiatreista on pulaa ja ongelmaa voidaan helpottaa koulutuksella, mutta myös vahvistamalla terveyskeskuksissa työtä tekevien osaamista mielenterveyden ongelmien havaitsemisessa ja hoidon tarpeeseen vastaamisessa. Hoitohenkilökunnan työhyvinvoinnista ja jaksamisesta täytyy pitää huolta, jotta ammattilaisia riittää ja ala pysyy vetovoimaisena. Hoitovajeeseen ei voida vastata ilman ammattilaisia.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Ylisukupolvisten ongelmien katkaiseminen on iso haaste. Mielenterveys- ja päihdeongelma koskettaa koko perhettä ja perheiden tukemisessa on järjestöillä merkittävä tehtävä. Jos perheessä vanhemmalla tai huoltajalla on mielenterveys- tai päihdeongelma, niin lapsilla on merkittävä riski sairastua itse ja näitä perheitä pitää auttaa ja tukea niin, että ongelmat eivät jatku sukupolvelta seuraavalle. Lapsille ja nuorille on taattava turvalliset kasvuolosuhteet. Lastensuojelussa on otettava käyttöön vaikuttavia työskentelymalleja, joilla saadaan kokonaisvaltaista tukea ja apua perheille. Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten kouluttaminen tunnistamaan mahdollisimman varhain avun tarve ja heillä tulee olla selkeä kanava, miten lapsi tai nuori ohjataan hoitoon tai avun piiriin. Perheillä ei useinkaan ole voimavaroja etsiä apua itselleen ja silloin tärkeää on yhden oven periaate eli perheen ei tarvitse juosta luukulta toiselle. Mielenterveyden tukemista voidaan kunnissa tehdä monella tavalla ja tärkeimpiä niistä on eriarvoisuuden torjuminen ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Poliittisten päätösten pitää aina tähdätä siihen, että jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon arvokkaana yksilönä ja kuntalaisena.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöt voivat monella tapaa täydentää kunnan palveluja. Toimintaa voidaan järjestää myös yhteistyössä. Kunta voi suositella tai ohjata asukkaita eri järjestöjen palvelujen ja toiminnan pariin. Näen järjestöjen toiminnan selkeästi täydentävänä ja järjestöillä on tärkeä rooli ennaltaehkäisevässä työssä. Pienessä kunnassa ongelma on usein se, että järjestötyössä toimivat ovat vapaaehtoisia ja järjestö toimii niin aktiivisesti kuin sen aktiiviset jäsenet jaksavat tehdä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava kunnissa ja järjestöjen avustaminen on tuottavaa, koska järjestöissä on tarjolla erilaista ennaltaehkäisevää toimintaa. Järjestön toiminnassa löytää vertaistukea elämän eri vaiheissa ja haasteissa, kun monella kuntalaisella on perhe ja tukiverkot kaukana. Järjestöissä tehdään korvaamatonta työtä eri ikäisten asukkaiden hyvinvoinnin eteen – tämä ehkäisee myös syrjäytymistä ja tukee mielenterveyttä. Järjestötyö lisää myös yhteisöllisyyttä toimijoiden sekä toimintaan osallistuvien kesken. Valtuutettuna sitoudun yhteistyöhön järjestöjen kanssa ja pyrin turvaamaan järjestöjen toimintaedellytykset kunnassamme.

 

Sofia Vikman

Tampere, Kokoomus

Ehdokkaan sivut: www.sofiavikman.fi

Kysymys 1 – hoitovaje

Olen erittäin huolissani mielenterveyspalveluiden pitkistä jonoista ja huonosta saatavuudesta. Tarkeintä on saada ihmiset ajoissa hoitoon pois jonoista.

Palveluiden tuottamisessa tärkeintä on, että ihminen saa hoitoa silloin, kun hän sitä tarvitsee. Yksityisen ja kolmannen sektorin osaaminen on hyödynnettävä julkisen rinnalla. Terapiatakuu ja palvelusetelin hyödyntäminen ovat hyviä välineitä.

Hoitovajetta puretaan myös huolehtimalla siitä, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi. Koulutusmäärien on vastattava tarvetta, ja työehtojen ja palkkauksen kilpailukyvystä täytyy pitää huoli.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Haluamme toteuttaa terapiatakuun mahdollisimman nopeasti, jotta hoitoon pääsee ajoissa ja mielenterveys- ja päihdeongelmat eivät pääse kärjistymään äärimmilleen. Apua on tarpeen mukaan saatava myös kotiin ja läheisille. Vertaistukijärjestöjen toimintaedellytyksistä on huolehdittava.

Ylisukupolvisten ongelmien katkaisemiseksi tarvitaan panostuksia lasten varhaisiin vuosiin. Laadukas varhaiskasvatus on avainasemassa, jotta tuen tarpeet huomataan ja niihin voidaan vastata ajoissa. Kokoomuksen johdolla aloitettua varhaiskasvatusmaksujen alentamista on jatkettava. Toteutetaan harrastustakuu: jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Järjestöjen merkitys on suuri, etenkin sote-alalla ja ennaltaehkäisevässä työssä. Järjestöjen rooli palvelujen tuottajina on turvattava sote-uudistuksessa. Hallituksen sote-uudistus uhkaa valitettavasti kuntien rahoitusasemaa ja täten myös kuntien taholta tulevaa järjestöjen rahoitusta. Mikäli kauas tavoitteistaan karannut sote-uudistus kuitenkin pusketaan läpi, on valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien yhdessä löydettävä malli tärkeiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoittamiseksi.

Ulla-Leena Alppi

Tampere, Vasemmisto

Ehdokkaan sivut: www.facebook.com/ullaleenauudelleen/

Kysymys 1 – hoitovaje

Mielenterveys- ja päihdetyö kärsii resurssipulasta ja tarvitsee enemmän työntekijöitä. Uskomme vasemmistoliitossa, että heitä olisi helpompi löytää ja saada pysymään vaativassa työssään, jos he todellakin voisivat tehdä työnsä niin hyvin kuin osaavat ja haluavat tehdä. ( Sama tilanne on lastensuojelussa, iäkkäiden hoivassa ja terveydenhuollossa laajemminkin).

Kannatamme terapiatakuuta ja sitä, että mielenterveys- ja päihdetyöstä maksetaan työn vaativuutta vastaavaa palkkaa.

Olen sote-lautakunnan jäsenenä pyrkinyt vaikuttamaan mm. resurssien parantamiseen ja korostanut aina sitä, että hyvinvointiin kannattaa panostaa. Pahoinvointi on se joka tulee kalliiksi paitsi inhimillisenä kärsimyksenä, myös kunnan taloudelle.

Pitkän kokemuksen luottamustehtävissä omaavana tiedän, että kaikki vaikuttamistyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä, yhteistyökumppaneita. Ei pidä luovuttaa, vaikka ei saisi kannatusta esityksilleen päätöksentekotilanteissa, kuten monesti käy.

Kysymys 2 – mielenterveys- ja päihdeomaisten tilanteen parantaminen sekä lapsiomaisten tunnistaminen

Uskon, että omaisten huolta ja jaksamista helpottaa parhaiten kokemus siitä, että ongelmista kärsivä aikuinen, nuori tai lapsi saa parasta mahdollista hoitoa, ja saa sitä oikea-aikaisesti ja riittävän pitkään. Omaisen täytyy voida luottaa siihen.

Sikäli vastaus tähän kysymykseen kiertyy paljolti ensimmäisen kysymyksen vastaukseen.

Ylisukupolvisuus on valtava haaste mielenterveys- ja/tai päihdeongelmissa kuten myös lastensuojelussa, sekä köyhyydessä, joka on monesti, vaikka ei aina, vaikuttamassa näihin asioihin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen on puolueeni ja tietysti oman vaikuttamistyöni punainen lanka ollut aina. Se tarkoittaa työtä monella rintamalla; työttömyyden torjuntaa, toimeentulohuolien ehkäisyä, asunnottomuuden poistamista, riittävien peruspalveluiden ja myös erityispalveluiden turvaamista. Vaikuttamistyöni keskiössä ovat syystä tai toisesta heikommassa asemassa olevat.

Kysymys 3 – järjestöjen toimintaedellytykset

Pidän järjestöjen roolia tärkeänä. Tampere tarvitsee järjestöjä, joissa on asiantuntemusta niin mielenterveys- kuin päihdetyöstä ja omaisten tukemisesta. Ennaltaehkäisevä työ sekä vertaistuen turvaaminen ovat tässä hyvin merkittäviä.

Lautakunnassa olen puolustanut järjestöjen kumppanuus- ja toiminta-avustuksia. Olen painottanut sitä miten melko vaatimattomallakin rahallisella tuella saadaan paljon hyvää aikaan ja että on syytä erottaa milloin ”säästö” on pelkkä leikkaus, joka ei säästä vaan voi lisätä palveluiden tarvetta.

Oletko ehdokas ja haluaisit vastata näihin kysymyksiin?

Laita viestiä Tomille, niin lisätään vastauksesi tälle sivulle. Tomilta saat myös taustamateriaalia kysymyksistä, joka voi helpottaa vastaamista.

Tomi Keiski

Viestintäkoordinaattori
p. 050 320 9499
tomi.keiski@
finfamipirkanmaa.fi

Pin It on Pinterest