Tarinani alkaa vuosituhannen vaihteesta, kun mieheni sairasti syövän. Se oli rankkaa aikaa. Lapset olivat pieniä, ja oli pakko vain mennä eteenpäin.

Mies tervehtyi, mutta sitten tuli masennus. Kun hän tervehtyi siitä, tuli alkoholi kuvioihin.

Kaikki tämä kävi voimille ja aloin hakea itselleni apua. Silloin soitin Omaiset mielenterveyden tukena ry:n (nyk. Finfami) omaisneuvontaan. Ensin puhuttiin puhelimessa ja sitten menin käymään. Työntekijä ei oikein ymmärtänyt minua. Ajattelin, että turha reissu, ja tuohon taloon ei kannata mennä. Toisin kuitenkin kävi.

Nykyään omaisneuvonta on kehittynyt. Siinä on työntekijä ja kokemusasiantuntija mukana. Tapaamisia on kolme.

Tilanteeni jatkui. Sain apua työpsykologilta ja mielenterveystoimistosta.

Mieheni sai puhuttua minut ympäri moneen kertaan. Hän oli ns. kiltti juoppo. Hän tissutteli kotona. Ei se kuitenkaan helppoa ollut.

Tässä vaiheessa uskaltauduin Finfamiin uudelleen. Kävin Tampereella Abc-kurssin, jossa käsiteltiin omaisen tunteita, kun läheinen sairastuu psyykkisesti tai on päihderiippuvainen. Viikonlopun aikana oli hyviä keskusteluja ja tunsin olevani oikealla tiellä.

Abc-kurssilla puhuttiin Omaisena jaksaminen -viikonloppukurssista, joka järjestettiin Aulangolla. Hain sinne ja pääsin. Se oli rankka kokemus, mutta myös voimaannuttava. Monenlaisia tarinoita kuultiin. Itkettiin, mutta myös naurettiin.

Sitten tuli Abc-kurssi omalle paikkakunnalleni. Se oli hyvä. Toivoimme jatkoa, ja pari kertaa ryhmää jatkettiinkin työntekijän vetämänä. Sitten tuli puhetta omaisryhmästä, ja tunsin, että voisin olla toinen vetäjä. Onneksi sain myös hyvän apulaisen.

Nyt ryhmä toimii jo neljättä vuotta. Ydinjoukko on pysynyt samana. Tapaamiset ovat todella tärkeitä meille kaikille. Itketään ja nauretaan, mutta ennen kaikkea tuetaan toisiamme. Työntekijä käy mukana keväällä ja syksyllä. Saamme soittaa hänelle aina, kun tulee tarvetta. Silja Lampinen on meidän tuki ja turva!

Vuonna 2014 tapahtui käänne. Kävin läpi vaivasenluuleikkauksen. Se oli kivulias ja pitkä prosessi. Mieheni lupasi olla tukenani, mutta ratkesi ryyppäämään. Se oli romahdus, mutta myös uusi alku. Miehelläni todettiin maanis-depressiivisyys ja hän sai siihen hoitoa ja lääkityksen. Alkoholi jäi, mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö vie paljon voimia. Lupasin olla rinnalla, jos alkoholi pysyy poissa, ja aika hyvin se on pysynytkin.

Pari vuotta sitten meillä oli mahdollisuus hakea tuetulle Voimaa vertaisuudesta -lomalle Yyteriin. Pääsimme sinne, ja se oli upea viikko. Ohjelmaa oli sopivasti. Vertaiskeskustelut olivat parhaita rannalla ja ruokapöydän ääressä.

Sitten uskaltauduin tarinaryhmään, jossa käydään läpi omaa tarinaa erilaisilla kirjallisilla töillä, keskusteluilla ja ryhmätöillä. Info-tilaisuuteen menin epäillen. ”Mulla on niin kaikkee, että ei varmaan kellään”. Kuinka väärässä olinkaan! Ryhmässä kokemusasiantuntija kävi elämäänsä läpi, ja se tarina osui ja upposi. Kokemuksissa oli paljon samaa kuin minulla.

Työkaveri huomasi minun jotenkin piristyneen, ja sanoin hänelle, että jäin jyrän alle, mutta tulin entistä ehompana sieltä takaisin. Painolastit ja kipupisteet oli käsitelty ja uusi aika alkanut!

Jatkoa seurasi, kun kävin vielä kokemusasiantuntijakoulutuksen. Se on jatkoa tarinaryhmälle, mutta lisäksi meitä valmennettiin esittämään tarinamme eri yleisöille. Saimme valmiuksia esiintyä medialle ja olla mukana omaisneuvonnassa. Meillä oli mahtava ryhmä ja hienot vetäjät. Kurssin ansiosta kirjoittelen tätäkin juttua.

Tulevaisuus voi olla tuulinen, mutta onneksi sitä vastaan ei tarvitse yksin taistella. Olen saanut paljon eväitä pärjäämiseen. On olemassa ryhmä, jossa voi avautua, ja toiset ymmärtävät ja tukevat.

Finfami on matkalla mukana; niin ylä- kuin alamäissäkin.

Aino Sofia

(Teksti julkaistu nimimerkillä)

Pin It on Pinterest